Ihanat%20pitsisukat.jpgc cathkinspa (kuvan sukanvarressa käytetty paria Pirjo Iivosen mallineuletta kirjastaan Unelmien Silmukat,Moreeni 2016)

Kuvan neuleessa Nalle lanka Novitalta ja 3 puikot ovat vielä Prym.

Neulomisen myötä on ajatuksen lentokin saanut keveämmät ja väririkkäämmät siivet,kuten tyttäreni totesi,saatuaan päivällä puikot käteen ja loi vanhasta muistista silmukkarivin(joskus koulusukan jälkeen ekaa kertaa),niin hän siis kysäisi:"Miksi ihmiset joogaavat,kun neulominen on niin rentouttavaa?".Ja koukuttavaa.

Niin totta,ajatukset työstävät minulla asoita ja välillä tekee mieli neuloa sileää ja suoraa,välillä sitten hikisen uurastuksen ja purkamisen ja suurennuslasilla tiiraamisen jälkeen,kuvion luku alkaa luontua ja siinähän se sitten,puikot suihkaa,ja ajatuksilla on tilaa lennellä.

Jos aina neuloisi suoraa ja sileää jäisi kokemusten tunneskaala huomattavasti kapeammaksi,kuin menisit valtatietä,suoraa ja tasaista,maisemat samanlaiset kilometri toisensa jälkeen,mutta turvallinen ajaa.Otapa sitten näkökyky huomioon ottaen ohje,jossa on muurahaisen askelin kokoista pientä merkistöä,ensin se täytyy todellakin tutkia suurennuslasilla,sitten suurentaa ja lihavoittaa kirjaimet,sitten annetaan aivoille työtä löytää rytmi neuleesta ja sen kuviosta,ikäänkuin virittäisi soitinta,kun rytmi löytyy on ilo tehdä ja jos virhe pujahtaa ,ei maailma kaadu peruutukseen purkamisen kautta,eikä maailma kyllä kaadu pieneen virheeseenkään,sehän on käsityöläisen merkki.

Jännää miten joskus musiikki,joskus kuva ja joskus ohjekirjakin avautuu syvällisemmin,kuin alunperin lienee ollut tarkoituskaan.Minähän en enää voi lukea kirjoja silmäsairauteni vuoksi,vaikka nautinkin siitä aiemmin.

Minä olen nyt saanut oikein paneutua jo aiemminkin mainitsemaani Unelmien silmukat/Pirjo Iivonen kirjaan.Ei liian tekninen ,selkeät ohjeet ja kuvitus on kaunis,kuvassa ei ole pelkkä sukka,vaan mukana on aitta ja kukka.Näin siitä tulee kokonaisuus,muotoutuu mielikuva,mihin se istuu ja millaiseen tunnemaailmaan.

No,onhan se totta että joskus ammoisina aikoina,kun isäni kulki savotassa ja aamulla laittoi harmaan savottasukan jalkaansa,niin siinä oli tunne leivän hankinnasta,sen sukan pukemisessa,eri se on kun neito vetää frillasukan ja fiilistelee.

Onnistumisen ilo,saada selvitettyä ja selätettyä vaikealta ensisilmäyksellä nähty ohje,siinä se aukeaa kuin kukan nuppu loistoonsa,koska kauneus on kautta maailman sivu ollut katsojan silmässä,ei toisen kauneus ole samaa kuin toisen,välttämättä ja siinä on ne omat tunnemaailmat mukana.

Ekäköön neulominen,kadotkoon viha ja katkeruus.

Oo,meinasinkos unohtaa yhden pikkuseikan,joka ei suinkaan ole mikään sivuseikka kotikutoisissa.Nimittäin puikot.Se miltä ne tuntuvat sormissa,materiaaleista löytyy ja aiemmin en osannut käyttää puupuikkoja,mutta nyt kauniin pitsin myötä sain aikaiseksi kokeilla koivuisia puikkoja,ouou,ikäänkuin ne olisivat antaneet suudelmia sormille,tuntu on niin silkkinen,ei mitään märkiä rähmäpusuja vaan kevyitä hipaisuja,taitaa koivu puikkoina jäädä käyttööni,onhan se halkoinakin niin lämmittävä.

Näin ,olkoon tämä oodi ohjekirjalle,eläköön kaunis ja sielukas suunnittelu ja suurkiitoksen tekijälleen Pirjo Iivoselle.