13590316_10154249888374178_5591872272182c

Minua on puhutellut eräänlainenkin asia ja nyt pinnalla on ollut menneisyys ja minä.

Oivallus siitä syntyikin,kun virkkasin ensimmäistä bampu langasta tehtyä n.s. tiskirättiä.

Bambulla on sellainen ominaisuus että se osaa hylkiä bakteeri kasvustoja,jotka niin mielellään asettuvat kyseisiin rätteihin,varsinkin jos on jotain maitopitoista pyyhkäissyt.

Mutta tämä tuttavuus on älyttömän imukykyinen ja hajuton.

En nyt ihan ainoastaan paneudu bamburätin syvimpään olemukseen vaan muuhun.

Suhtautuminen ilman ennakkoluuloja on niin himsKatin vaikeaa,minä olen aina pyrkinyt tietoisesti itse tutustumaan asioihin,tekoihin,ihmisiin ,antaen niille ja heille mahdollisuuden olla sitä mitä on.

Ihminenhän se minäkin olen ja tehnyt elämässäni niin hyvää kuin parempaakin,hyvässä uskossa aina.Joskus on tullut tehtyä jotain ,ei uskossa ollenkaan ,ei hyvään ,ei pahaan,kenties ihan ajankuluksi vaan.Joskus on tullut oltua silleenkin,että sitä vähän katuu jälkikäteen,mutta etukäteen sitä ei pitänyt kummoisenakaan asiana.

Mutta,ympäristö ja ennakkoluulot joita se kylvää pitävät huolen siitä,ettei saisi uudelleen yrittää puhtaalta pöydältä lähteä,ikäänkuin kerrankin pyyhkisi pöydän bamburätilla ja siihen ei jäisikään ikävää kasaa erilaisia pikku bakteereja.

Kaikille ihmisille täytyisi suoda kerran jos toisenkin,mahdollisuus,mahdollisuus kääntää uusi lehti elämän kirjassa ja uusi alku.Antaa mahdollisuus inhimilliseen uusiutumiseen,tai läsnäoloon edes.

Jos vai tuijotamme menneisyyteen ja sen aikana tehtyihin virheisiin,vaikka se olisikin tuottanut lopputuloksena ihan hyvää,niin eteen päin ei pääse.

Omana itsenä itseään rakastaminen on kaiken aa ja oo.Tein virheitä,mitä sitten,olen oppinut niistä,kiitos virheiden.Toivottavasti en koskaan ylpisty niin että unohtaisin itsekin saaneeni uuden mahdollisuuden uuteen elämään,jo kuoleman porteilla käyneenä,voin sanoa kiitos elämälle,että elämä kuitenkin kantaa,että elämä ei antanut minun jäädä raajarikoksi,että elämä ei antanut minun halvaantua,että ei ole tehnyt minusta ihan sokeaa.Minä koen uuden mahdollisuuden sairauden jälkeen,jonka on saanut selättää.

Ollaan armollisia itsellemme ja läheisille,iloitaan uusista aluista.