13445712_10154190052139178_5269417426757c(kuvassa näkyvä kirjan sivu on Pirjo Iivosen Unelmien silmukat kirjasta)

Minua on sanottu Kissakuiskaajaksi,siis sellainen kuin hevoskuiskaaja ,mutta ymmärtää kissoja.

Eihän se aivan tarkalleen ottaen niin ole,mutta tulkitsen omalla mielikuvituksellani kissani viestintää.Ensinnäkin se on ehkä maailman viisain ja inhimillisin kissa. Se osallistuu paljon kaikkiin puuhiini ja jopa melkein on oppinut kirjoittamaankin,ainakin kynän päällä makaamaan ja sukkapuikkojen.Aivan selkeästi se lukee sukka yms ohjeitani ja sitten menee puikkojen päälle,ehkä se kuvittelee olevansa sellainen kissatulostin joka ajatuksen voimalla sitten sukan muotoilee valmiiksi.Tiedä häntä.

Hännästä saankin hyvän aasin sillan kissan häntään.Tämä kissani,jota en puhuttele hän muodossa,koska se on se kissa,niin se on tosi tarkka hännästään,pesee sitä paljon valveilla ollessaan ja jos joku juttu ei miellytä saa hännän pää mutkittelevaa kyytiä välittömästi.Joskus se törröttää ylöspäin kuin talven törröttäjä konsanaan ja antaa sen kävelylle lähes kuninkaallista arvokkuutta.Sitten hännän voi kiepsaista kätevästi silmien päälle,kun valo häiritsee emännän katsoessa telkkarista ohjelmaa joka on tarpeeksi yksinkertainen ,mahdollistaen samallla neulomisenJoskus häntä on niin väsynyt ,että kissan pötköttäessa lattialla oikosenaan,on häntä vartalon jatkeena kuin heinäseiväs.

Minun mielestäni siis kissani ymmärtää enemmän,kuin antaa ymmärtää.Ja ovelakin on.Minä osaan lukea sen toimintaa sieltä toiminnan rivistöjen välistäkin,kuten sanotaan muutenkin jonkun lukevan rivien välistä,sellaista puolisalattua tarkoitusta.

Ilmiselvästi se päätti rajoittaa neulomistani asettumalla makuulle puikko kotelon päälle.Tassut nätisti vierekkäin puikoilla ja katsoa tillitti suoraan silmiin,kuin olisi halunnut minun sanovan ensin salasanan saadakseni puikon.Tokihan minä yskän ymmärsin ja sanoin kermakuppi,haa se oli oikein,koska minä luin kissani ajatukset ja sain puikkoni käyttöön.

Joskus kissa ikäänkuin näkee sellaista mitä minä en näe,se katsoo aivan selkeästi johonkin kohtaan ja näkee kai sitten  keijuja,onhan sanottu kissojen näkevän rinnakkais todellisuuteen tuosta vaan.

Enkeli esikoisellani oli myös kissa,nimeltä Pööpö,se tuli hänelle kun hän muutti ensimmäiseen kotiinsa,pikku rääpäle oli kun otti sen ja monet seikkailut seikkaili kunnes siirtyi kissojen taivaaseen.Sillä, jos kellä kissalla oli sen 7 henkeä.Tippui jopa 5. kerroksen parvekkeelta ilman kolhun kolhua.Se oli hyvin huolehtivainen naiskissa,leikattu tosin,mutta toi esim.aina mahdollisuuden saatuaan karkureissun, emännälleen hiiri aterian,asetteli ne vierekkäin ikkunalaudalle.Ei,ei ne päättyneet pataan oikeasti.

Tämä minun kissani rakastuu säännöllisesti tekemääni villasukkaan,jota se poskellaan sitten hivelee ja painaa päänsä siihen,sen tarkoitus minulle ei ole vielä selvinnyt,vaikka muuten sitä hyvin ymmärränkin.Siinä se kehrätä pörisee,lasittunut katse kaukaisuuteen suunnattuna,vielä minä yksi päivä oikoluen sen sukan lähentelyn tarkoituksen .)