Tuhat ja yksi kertaa olen kuullut sanonnan:kauneus on katsojan silmässä,mikä kai tarkoittanee,yksi näyttää yhestä kauniilta,toinen toisen mielestä ja kolmannen mielen täyttääkin kateus ja kateuksissaan ei voi myötää jonkin kauneutta vaan kateus on kuin nokkonen,pistää niin himsKatisti johonkin kohtaan.

Emmehän me ihmiset ole millään muotoa täydellisiä,eihän...mutta voisimme olla hyväntahtoisia edes epätäydellisyydessämme.Sillain että vähän tukee ja zemppaakin ilman oman edun tavoittelua.

Minä kun olen innostunut edelleen neule ja virkkuu töiden tekemisestä ja haluan toteuttaa niitä ei ihan helppoja malleja,niin joku taisikin jo mainita asiasta että,myytkö ja pyydäkin kunnon hinta myydessäsi.Minä olen sitä mieltä että en myy kuin ehä jotain pientä,ei niissäkään voi sanoa päässeensä palkoille asti,jos jotain erikoista nyhrää viikon verran,siis erikoisempaa kuin ihan tavallista kulutus sukkaa esim.niin iloinen olen jos langan hinnan saa silloin tällöin,mutta koska se on hyvin rakas harrastus minulle,teen joka tapauksessa.Neuloessani kyllä muistan olla kiitollinen että voin neuloa,jos toinen puoli olisi halvaantunut muutama aika sitten,en saisi nauttia kätteni jäljestä.Tai jos silmät olisivat sokeuteen asti ehtineet,sama homma.Se on niin että kun rajalla käy,muistaa kittää siitä kummalla puolea saa aamuisin herätä.

Elämän ilo on pienissä ja yksinkertaisissa ja jopa arkipäiväisissä asioissa.Kun on löytänyt paikkansa ja sopivasti rakastunut itseensä,ei sitä voi kukkaan enää töniä nurin,itseä eikä muutakaan.Vain jos kohtalo on katsonut että muokkausta cattinenkin kaipaa,niin silloin ei auta kuin taipua väkivahvan kohtalon käsissä.

Minä satuin julkiseen kulkuneuvoon samaan aikaan kolmen nuorukaisen kanssa.Katsoin ohimennen,että yksi heistä näytti todella sairaalta ja ajattelinkin jotta lienee syöpä.Ja niinhn se siinä puolella korvalla kuunneltuani selvisikin että kyseinen nuori mies sairastaa syöpää,mutta se olikin nyt paranemis vaiheessa,kohti remissiota menossa ja hänen kaverinsa sanoi että nyt voit myydä lääkkeesi päihdelinkin ? kautta.

Siitä sain taas kerran aasin sillan toiseen tapaukseen ja erilailla olevaan suhtautumiseen sairauden keskelläkin,siinä oli kunnioitusta elämää kohtaan,hidasta viipyilyä asioiden tiimoilla ja elämästä nauttien.Näiden samassa vaunussa olevien nuorten puheista sai kyllä koko vaunu kuulla,mitä he tarvitsisivat :huumeita vaikka hikisestä sukasta väännettynä.

Taas kerran ymmärsin että elämää ei kaikki kertakaikkiaan nää selvinpäin elämisen arvoisena.Ei tämä tarkoita että olisin raittiussaarnaaja,vaan jos hieman sitä lahjaa vaalisi,lahjaa nimeltä elämä.