Tänään minä sain vihdoinkin vietyä itseni osasto kasille kukkasen ja " kakkusen" kanssa.

Todellakin,kolme vuotta on kulunut ja minun sieluni ei kestänyt ajatusta että käyn kiittämässä tyttäreni hyvästä hoidosta,yritin kyllä jo sunnuntaina ,mutta ei onnistunut.Nyt siis minulla oli kyllä myös samalla muuan tutkimus,mutta vankasti olin pättänyt tänään myös tämän vierailun toteuttaa.

Nooh,menin ja ostin gladiolusta ja vanilja pullia,myyjä laittoi pullat pikku laatikkoon ja sanoi,että " eiköhän ne näin mene".

Minulla oli toisessa kädessä kukka,kortti ja laukku,toisessa kainalossa kannoin tätä pulla laatikkoa.Vähän itseäni kuuntelin samalla,reaktiotani osastolle menosta,olinhan viimeksi siellä käynyt kun tyttäreni kuoli.Mieli oli vitä vaille itkua.

Kaikki näytti olevan ennallaan,paitsi hississä vasta huomasin pienen teipin jossa luki,:päiväsairaala on muuttanut osasto 8 tiloihin.Pikkasen jo hiki tuli,sitten  neloskerroksesta nousi ystävällinen mieshoitaja ja vastasi minulle tiedusteltuani asiaa,jotta mihin on kasi siirretty,hän jäi vitosessa pois ja sanoi kasin siirtyneen naisten klinikalle,siinä hissin oven suussa sanoi noin ja minä vähän käännähdin ja laatikosta putosi vanilja pulla oven väliin,seurauksessa että alkoi jo pikkuhiljaa itkettämäänkin,meinasi koko pulla laatikko hajota,ihan vinksalleen meni.Hoitaja lupasi viedä pudonneen pullan roskikseen ja minä päätin mennä seiskalle,olihan tyttäreni sielläkin hoidossa.Enemmän itseasiassa seiskalla,kasissa ehti vasta muutamia päiviä viettää.

Oi,nuori kaunis hoitaja halasi minua ja otti kiitollisena tuomiset vastaan,vaikka ei kasilaisia ollutkaan.

Mutta ei meinannut onnistua niiden vienti,mikä lie ollutkaan vaikka mukana oli niin hempeä korttikin jossa luki:Enkeleitä päivääsi.

Mutta se on viimeinkin toteutettu.Toivon heidän saaneen makoisat pullakahvit,vessassa minulla pääsi itku.