Hyvä pyhäpäivä sentään.Niinkin yksinkertainen asia kuin lumipallon vierimään laittaminen sopivalla säällä,sitähän tehtiin jo pikkiriikkisenä tyttösenä,mentiin siis kellarin katolle ja pyöriteeltiin pieni pallo nuoska lumesta ja laitettiin menemään alamäkeen.Ja kas kun sää ja viete olivat sopivat sai aikaan kivankin kokoisen lumiukon aloitus pallon.

Tämmöisiä "lumiukon aloitus palloja" löytyy myös ihan arki elämästä ja aikuisena.

Onhan sanottu näin että perhosen siiven iskun luoma paineaalto voi toimia kuin homeopaattinen lääke ,mitä laajemmalle se leviää ,sitä suurempi vaikutus sen aallon kantaman päässä joskus on.

Yksinkertaistettuna homeopaattinen lääke,kun sitä laimennetaan,muuttuukin vahvemmaksi,koska se parantava aine kertautuu joka lisä pisarassa vettä,näin olen ymmärtänyt.

Vaikkapa silloin kun istun rannalla ja heitän tyyneen veteen kiven,aika pienkin sillä kertaa,se rikkoo tyynen vedenpinnan ja on lähteenä tapahtumasarjalle,josta emme edes välttämättä tiedä,niin keskittyneitä olemme kivien heittelyyn.Pieni laine saavuttaa rannan,heilauttaa ranrahiekassaa hiekanjyväsiä,kastelee pari kortta ja kolmatta onkin muurahainen viemässä rakennustarpeiksi,niinpä siinä muurahainen huuhtoutuu veteen ja hukkuu.Viaton ja vähäpätöinen ajankuluni aiheuttikin hukkumis kuoleman muurahaiselle.

Samoin kuin joku suuri ja merkittävä asia,oli se hyvä tai huono,kantaa kauas elämässämme,huono pitäisi osata katkaista

ennenkuin se tuottaa tuhoa myöhäisemmässä vaiheessa.

Joskus kun olin nuori,en missään nimessä allekirjoittanut menneisyyden vaikutusta nykyhetkeen ja tulevaan,minä olin sitä mieltä että lapsuus,olipa se millainen tahansa,on vain lapsuutta ja elämää eletään itse muodostaen sen suunnan ja kulun,mutta ei se niin menekään.Jotkut ovat  niin kiinni lapsuuden kahleissa,että ei osaa siitä irrottautua,esimerkiksi työstämällä tapahtumia,vaan hylkäämiset ja pettäminen kulkee mukana ,muodostaen joskus hyvinkin vääristyneen kuvan maailmasta.

Se mikä suistaa radalta,iso merkittävä tapahtuma ,kuin meteoriitti joka tönäisi toisen taivaan kappaleen vinksalleen ratansa suhteen,siellä se haahuillisi ja keikkuisi epävakaana.Samalla tavalla se meidänkin elämä ja huominen päivä kantaa mukanaan elämäämme elettynä kokemuksena.Iso törmäys,iso menetys,iso ilokin,laittaa meidän sisimmän keikkumaan ja vie aikansa kunnes se siitä taas vakaantuu.

Esimerkkinä ässä olkoon tämä esikoiseni kuolema,iso törmäys elämässä ja kuolemassa,suisti meitä vakaalta radalta epävakaaseen ensin,kuten shokissa ja siitä pikkuhiljaa kukin mitenkin työstäen omalle rannalleen rantautuu.

Aaa,olisiko tämä syyn ja seurauksen laki,mene ja tiedä,koska kaikkeen emme voi vaikuttaa,elämässämme tapahtuu asioita jotka tulevat ulkopuolelta,se miten ne otamme vastaan,siinä alkaa meidän vaikutuspiirimme ja sitä voimme jättää jälkeemme,taitoja elämän saralla.

Syy miksi tästä nyt aloin jahkailemaan on se kun kuopukseni kanssa keskustelimme siitä kerran kuinka me kaipaammekaan "isosiskoa" huomaamatta että se menetys on suurimmin muovannut tämän hetkisiä valintoja ja suhtautumisia.