...makkarat kakkarat kainalossa.Tällaisen sanonnan muistan lapsiúudestani.Yleensä sen kuuli juurikin marraskuussa,kun oli puolipimeää päivälläkin.

En ole tähän päivään mennessä vielä saanut tietää sen alkuperää,yleensä vanhat sanonnat viittaavat johonkin tapahtumaan Se oli sitä kesän ja syksyn jälkeistä aikaa,päivät olivat aika pitkiä,koska joulu alkoi väikkyä jo lapsen mielessä.

Vaikka tiesin ettei Joulupukkia ole olemassakaan,vaan joulupukiksi naamioituu yleensä naapurin mies.Mutta yhtä jännäähän se oli toivoa,että olisikin,oikeasti olemassa ja yllättäisi meidät.

Ei niin ole tapahtunut,ei Joulupukki voi ketään yllättää,mutta elämä voi.

Niinpä sitä sitten kuitenkin omillekin lapsille kertoi joulupukista,pelkkää palturia,jossain vaiheessa ennen kouluun menoa esikoinen nyt vaan kerta kaikkiaan oli saanut kuulla että koko pukki on lentävää legendaa.

Poikani vielä siinä vaiheessa uskoi Joulupukin oloon ja eloon.Esikoinen oli paljon papan ja mummon luona ja kun siellä asui nuorempia veljiäni viellä,kenties heistä joku sen kertoi.

Muistan päivän ja poikani ilmeen kun hän sanoi   että Isosiko sanoi jotta joulupukkia ei ole olemassakaan,mitäpä siihen voi sanoa paljon,aloin sitten kertoilemaankin kuinka se oli ihmisten laatima juttu,vaikka joulu onkin todellisuudessa Jeesuksen syntymäpäivä,sen jälkeen se ei enää ollutkaan merkityksellistä mimmoinen pukki oli,koska lahjat ostettiin kun iloittiin syntymäpäivästä.

Näin se meillä meni.

Monta vuotta olemme viettäneet kortin teko pajan merkeissä yhdessä aikkaa tyttärieni kanssa.Nyt jatkamme perinnettä kuopuksen kanssa.

Tänä jouluna ajattelin viedä kynttilät esikoisen haudalle asenteella , että hän meni ensin sinne,kenen syntymäpäivää jouluna vietetään.

Joulua odotellen ....muutamia sukkia vielä väsäilen .