Sitten kun joskus kaikki tulevat siihen pisteeseen,ettei välttämättä voi pitää itsestään hyvää huolta,johtuen sairaudesta tai iän tuomasta heikkoudesta,silloin kaikki varmasti toivovat jonkun olevan,joka ei jätä yksin.

Tänään tuli mieleeni veljeni,ei hän ollut oikein koko suvun keulekuva noin varallisuuden suhteen,mutta sanoisin että niissä puitteissa jotka hänellä oli,niin ainakin oli hyvä sydän.Maalainen ,rehellisen karhea,myönsi sen ettei paheitaan voita,mutta ei jättänyt kulkukoiraakaan yksin.Vaikka joskushan on helpompaa huolehtia lemmikkieläimestä,kuin läheisestä.

 Nyt kun meidän yhteiskuntamme rakenteet ovat muuttumassa,on jopa jännittävää nähdä,kuka hoitaa ja ketä,vai ovatko kaikki ilman hoitoa,haurailla loppumetreillä.

Enkeliesikoiseni sanoi viikkoa ennen kuolemaansa,ettei mitään muuta kuolemassa pelkää,kuin sitä että me,hänen läheiset,emme kestäisi katsoa häntä,kun hän on hyvin sairas ja joutuisi rajan ylittämään yksin.Ei hän joutunut yksin sitä tekemään,miehensä ,sisko ja veli,sekä isä ja äiti,me olimme läsnä,meillä oli siihen mahdollisuus,koska tämä asia oli kaikkien muiden asoiden etusijalla.Olla jättämässä jäähyväiset rakkaallemme.

Mutta vaikka näin oli meillä,ei siitä huolimatta ole kaikilla samoin.Joku tekee yksin hypyn tuntemattomaan,vaikka ihmisiä olisi ympärillä kuinka paljon.Esikoisemme olikin erityiasemassa,koska hän tapasi Taivaan Isän ennen matkan alkua,hän lähti luottavaisin mielin ja me tiedämme tapaavamme hänet ajan rajan toisella puolen.

Veljeni joka yksin siirtyi ajasta ikuisuuteen,ei hänkään niin ihan yksin ja peloissaan ollut,koska oli jo aikoja sitten sanonut tehneensä Luojan kanssa välit selviksi,kuten hän asian ilmaisi.Luoja armahti häntä antamalla sydän infarktin,joka pois poikkeensa pyyhkäisi elävien kirjoista.

Mutta entä sitten he,jotka tarvitsisivat sen avun ja tuen,kun hoitopaikkoja ei ole,kun täytyy maata kotona sängyssä tunti toisensa jälkeen ,pystymättä edes asentoa itse muuttamaan,hoitaja käy ehkä max 4 kertaa vuorokaudessa.Muun ajan kello tiksuttaa ja raksuttaa,mutta aikaa ei kulumaan saa.

Silloin kun ei voi luvata tällaiselle henkilölle että :Kyllä se joku huolen pitää,jos ei kertakaikkiaan enää mahdu kenenkään pirtaan.

Luulisin että hyyryläinen,jollaisesta äitini joskus puhui maataloissa olleen,he saivat vanhuuden tullen huolenpidon isossa talossa muun perheen ohella.He saivat kokea olevansa turvassa.Entä nyt,ei ole isoja maataloja,ei ole sydäntä joka haluaa palvella lähimmäistä,antamalla sen hoivan ja hoidon.Yksinäisyys voi huutaa,ilman että sitä kukaan mitenkään huomioi.

Tänä vuonna,jos yhdenkin yksinäisen huutoon voi vastata,se olkoon tämän uuden vuoden tavoite.