Tänä päivänä tulee doccaria jos toistakin,on alastomat selviytyjät(vaikka kaikkihan tässä alastomia ollaan,vaatteiden alla ja selvitään kuitenkin),on makumatkalla ties missä toukkalandiassa ja syödään mitä kiinni saadaan,ja katsojat jännittyneinä odottavat,oksentaako makulandian seikkailija tv kameraan päin toukka ateriansa.Extremeä tarvitaan ,muodossa jos toisessakin.

Mutta tuosta olin jopa hieman yllättynyt,kun rikkailla on oma deitti ohjelmansa,sen vetäjät eivät taida olla triljardöörejä,mutta opsaavat etsiä rikkalle rikkaan,rikas poikamies haki uskollista ja kaunista,pienikokoista ja blondia,tavoitteenaan voida rakstua niin että esikuuvana olevat vanhemmat 44 v kestäneen avioliittonsa kanssa jäisivät toiseksi.Hän haaveili täydellisestä romanttisesta rakkaudesta,kunnes tämä köyhempi,mutta kaunis juontaja sanoi,ettei semmosta ole olemassakaan.Mikä suru,rahalla ei hekään saa kaikkea.

Sitä joutaa meikäläinenkin kaikenmoisia mietiskelemään bussissa istuessaan,esim.mikä se tekee ihmisen onnelliseksi ja mikä toisen onnettomaksi.Mikä tekee ihmisestä hyvän ja mikä pahan.Siinä riittää pohtimista oman tyytyväisen olotilan lomassa.

Olen omassa elämässäni huomannut ja tutuksi tullut  tunteellisen elämän puitteissa,joskus ajattelin että mummoni oli vahva tunteiden tulkki,kun nauroi nin nauroi että tienoo raikasi ja kun itki nin meni ihan itkulukkoon.Sellaisilla geeneillä varustettuna on elämä taatusti värikästä.Vaikka olisikin niin sanotusti köyhä kukkaroltaan ,muttei köyhä päästään,niin elämän värikylläisyys voi olla sisäisen maailman kautta runsas.Tunteet ja realistinen maailman katsomus,kuinka ne sovitetaan yhteen,siinä työmaata.

Joku toinen taas tuntee hyvin kapea alaisesti,vaikkakin vahvasti.Mutta jos vahva tunne sattuukin olemaan nyt vaikka kateus,kateus kaikkea kohtaan mitä ei itse saa,on siinä tiukassa solassa,näköalat tosi surkeat,vähän niinkuin makaroonia käyttäisi kaukoputkena.Tuntisi jonkinlaista tyytyväisyyttä,kun saa saituudessaan kerättyä omaisuutta,oli se sitten mitä tahansa,mutta mahdollisimman paljon,mutta ei osaisikaan sitten käyttää sitä oman elämänsä mukavuuteen

En tiedä onko jollain niin ohut verkosto ajatusten kulkuun,että siksi jää köyhäksi katsannoiltaan.Vai onko niin omaksunut jonkun kuppikunnan arvot,ettei kehity enää itse,mutta haluaa kehityskyvyn tukahduttaa muiltakin.Pelkää ottaa sen askeleen oman mukavuusalueen ulkopuolelle,vaikka se toisi henkistä rikkautta elämään,mutta pitää parempana kirota ja manata kaikkea ja kaikkia saaden siitä kieroa tyydytystä mustenevaan maailmankuvaansa.

Minä uskon ,omaan elämänkokemukseni perusteella,että siunaamaan meidät on kutsuttu,eikä kiroamaan.Toivotaan että hyvät energiat ,niitä lähettäessämme kertautuvat kohteeseen päästyään vielä moninkertaisiksi,näin uskoisin meidän voivan vaikuttavan yleiseen ilmapiiriinkin maailmassamme.Paha pitää voida nimetä,mutta pitää osata antaa mahdollisuus ihmiselle muuttua paempaan ja saada uusia mahdollisuuksia elämässään.Annetaan Trumpin sanoin Jumalan siunata ameriikkaa,ehkä itsekin siinä saamme mukavuuden murusia ,ainakin katsella .