Silloin kun minä olin pieni ,semmonen jauhesammuttimen perhekoko,niin uskonasiat olivat minulle tuttuja seuraavanlaisesti.

Mummot pitivät naapureissa pyhäkoulua,jossa saatiin kerätä joko lampaita,ihanalle vihrealle nurmelle semmoseen keräilyphviseen.tai sitten kultaisia tähtiä tähdenmalliseen kruunuun.

Naapurin Anni piti meille pyhäkoulua,hän oli lapsuuteni lähes taianomainen henkilö,aivan kuin hän olisi ollut haltija,maallisesti verhoutuneena.Esim. sen tiesi siitä ,että hänellä oli navetta,jossa oli paljon olkea ja lantaakin lattialla ja se lattia nousi sen mukaan talven mittaan,siinä oli niinkuin semmoinen biolämmitys.Lehmiä ,oikeita maatiaisia,mutta nättejä oli 2-3 ja heillä oli ihanan tunnelmallinen matala ulkosauna.Talo oli siis semmoinen mökki mäenpäällä,kesällä sen nurkalla kasvoi jotain vaatimatonta ruusua,talo oli jotenkin kerman värinen(siis huone ja tupa).Kesällä lisä ihalun kohteen saivat pääskyset jotka mökin räystään alla ne pesivät,metsämansikkaa kasvoi siinä pikku kallion kupeessa ja oikea lähde oli hämyisess' sammalmetsassa,polun varressa,mäen alla,se oli mielestäni siis sadunhohtoinen paikka.

Kerrankin kun olimme pyhäkoulussa nuorempien veljieni kanssa,nin Anni lauloi pikku virren ja kertoi Jeesuksesta ja lähetystyöstä meille.Sitten saimme omaa leipomaansa pullaa palaset ja jäimme hieman ihailemaan sitä pihapiirin kesäkauneutta,ennekuin kotiin juoksimme.Niin kerran siis tällaisella reissulla Anni antoi minulle sellaisen Bees värisen käsilaukun,joka oli vaalealla paksulla satiinilla vuorattui,kultatereineen,se edusti täydellistä luxusta minulle,pieni tyttö,ei käyttöä laukulle mutta kun sulki silmät ja haisteli sitä puuterin utuista ehkä hajuvettäkin hieman seassa,tuoksua,niin voi mielikuvitusmaailmaani.

Siis silloin ei uskonto edustanut mitään pahaa.Askeleen verran kun etenimme ajassa,niin sitten saimme osallistua omepeluseuroihin,jossa oli tämmöinen villasukka rinki ja he kutoivat sukkia lähetystyön kannattamiseksi.Sielläkin laulettiin virsiä ja pappi puhui ja kahvia tarjottiin,mutta siellä saattoi olla jo hieman tuomion lukuakin,pientä syyllisyyttä sitä ainakin tunsi kun niitä juttuja kuunteli.Kaikkinensa siis:Lapsuuden usko ja Anni,he edustivat kaunista ja lämmintä sydäntä ja kaunista lähitaivasta.

Silloin se kuului asiaan,ei silloin meuhkattu mistään kuoleman tuomioista tai asusteita erikseen ,neljäntoista iässä jo ymmärsin että valitsemalla väärin.menen" humisten helvettiin",mutta vielä siitä myöhemmin sain tutustua Luojan Armotalouteen josta kerrottiin Kristuksen yhteydessä,sitten kaikkosi pelko Tulisesta järvestä.

Parhaansa mukaan kun yrittää elää tekemättä pahaa paljon ,nin eiköhän se siitä.vaikka me emme saakaan kaikkea pyytämällä ja rukoilemalla,niin syvemmät syyt voivat meidät yllättää joskus,kuten esim.esikoiseni ei parantunut syövästään,mutta viimeisiä lauseita oli,hänellä,tavallisella nuorella naisella,joka vietti tavallista rentoa elämää ystäviensä ja rakkaansa kanssa,hän sanoi :Kiitos Jeesukselle,kiitteli aiemmin hyvästä elämästä meitä ,omia ihmisiään ja kanssa kulkijoitaan,kaiken kaikkiaan hän poistui ,ikäänkuin nähden luvatun maan jo siintävän.Sitä myös sanoi veljeni,"eipä sitä tiijjä mikä ihme sitä voip kuule uottoo viimesellä potkasulla,mie sen sitten tiijän ja sie et. vielä"Näin hän sanoi.Siinä kiteytyi myös hyvin tämä "Luvatun Maan siintäminen" lähellä kuolemaa.

Mutta meidän on annettu lupa istuttaa puu,vaikka maailman melske olisi mikä,se kasvaa parhaan taitonsa mukaan paikallaan.Minusta on hyvin ihanaa tehdä käsitöitä,vaikka virkkuukoukun koko suurenee näön huonotessa,mutta saan kuitenkin tehdä vielä jotain.

Minusta on mukavaa muistella juuri lapsuuden mukavia juttuja(ensioire vanhenemisesta .) )Mutta jos jotain pyytää täytyy olla valmis maksamaan hintaa myös.kerron tuossa toinen kerta miten kävi,kun huokaisin tyttäreni kuoleman jälkeen,ylöspäin huokaisten:Olen niin väsynyt,jospa minäkin pääsisin jo raskaaksi kokemastani hoitajan työstä eläkkeelle,niin ,siitä käynnistyi ketju,palataan asiaan.