IMG-20141115-WA0002.jpgPelko on melko mitäänsanomaton sanana,mutta tunteena se mullistaa kokijaansa maailman.

Muistan lapsena,olin koulukiusattu ja isäni elämäntapojen vuoksi myös n.s. paremmat ja ulkokullatut kylän emännätkin kielsivät tyttäriään seutustelemasta kanssani.Vaikka eihän se minun vikani ollut jos ei isäni heitä miellyttänyt. Muistan jopa jossain ompeluseuroissakin,kun ei siellä syrjäkylällä paljon tapaamispaikkoja ollut,niin jopa sielläkin virrenveisuun lomassa nokkaansa tuhisuttivat ja katselivat nokkansa vartta pitkin minua,pahuuden ilmentymää.

Vaikka pelkäsin heitä,myös uhmasin heitä,ajattelin että minulla on oikeus elää lapsen elämää,sisin huusi apua kun juoksin metsän halki kouluun,en olisi halunnut mennä,koska pari isompaa tyttöä kiusasivat minua,kielsivät välitunneilla ketään olemaan kanssani ,ajoivat koulun taakse ja piiskasivat metsässä.Kyllä sitä silloinkin osattiin olla julmia,eikähän kenenkään tarvinnut minua puolustaa ,koska olivat kieltäneet kaikenlaisen kanssakäymisen kanssani,sillä uhalla että joutuu itsekin kiusatuksi,ei siihen aikaan opettajat oikein ottaneet kantaa tuollaisiin asioihin.

Se kasvatti sisua ja kovetti luonnetta ulkoa päin,sisin oli arka ja pehmeä,enkä voinut ymmärtää miksi lasten täytyy kärsiä isänsä pahoista teoista,toki se Vanhan testamentin aikoina kuului asiaan ,kolmanteen ja neljänteenkin polveen tulla piestyksi,koska pappa oli aikoinaan väärin tehnyt. Mutta käsittääkseni uusi Testamentti kumooa moisen kurituksen. Pelkoa lapsena,olemise ja elämisenn pelkoa.Sitten tulevat muut pelot ajallaan monimuotoisina Hylätyksi tulemisen pelko on ollut ainoa joka on kantanut samanlaisena läpi elämän. Sellainen liian kiltin ja periksi antavan ihmisen taakka,saadakseen hyväksyntää,on myös raskas kantaa ja lopulta näivettää muiden asioiden kera sisintä.

Monet ja taas monet joutuvat kärsimään kiusatuksi tlemisesta,myös työpaikoilla.Muistan erään ulossavustusn tapauksen eräässä työpaikassa ,joka kohdistui sillä kertaa minuun,tiesin olevani oikeassa,siksi en pelännyt ,mutta muuten ilmapiirin kestäminen oli raskasta.On paljon tällaista nakertamista,jolla yritetään raivata omaa valtaväylää päästäkseen omasta mielestä ansaitsemaansa asemaan,näkisi vaan kuinka joskus pahakin saisi palkkansa.

Pohdiskelimme taas kerran sitä,kuinka elämässä näyttää ne ahneimmat ja veemäisimmät tyypit porskuttelevan hillopurkilta toiselle ja sitten toinen hyvää tekevä ja kaikin puolin hyvää ympäristöönsä luova ihminen ,jos ei muuta niin sairastuu kaiken maailman vakaviin syöpiin.Syöpä joka invalidisoi,kasvattaen sellaisen pelkomöykyn sisäälle,että se toimii äänenvaimentimen tavoin,estäen sanomasta lopulta mitään.

Hiljaisuus on kuin pakopaikka,hiljasuuteen kääriytyen ja vaipuen,sammuttaen kaiken yhteyden lopulta ympäristöön.Periksi antaminen kaikelle vastoinkäymiselle,kaikelle joka on poistanut värit elämästä,vastoinkäymisten harmaanruskea huopa,yhä tiukemmin ja tiukemmin ympärille kietoutuen.

Näkisimmepä sen päivän jolloin kaikki henkeen ja ruumiseen osuva kiusaaminen olisi kukistettu,toivossahan on hyvä elää,ehkä voimme muuttaa maapallon kauniiksio ja hyväksi paikaksi lastemme elää.