Jotain on virinnyt  pidemmän aikaan mielessä ja nyt sen tuon sellaisena ilmoille kun sen koen,tämä on siis vain yksi lähestymistapa suruun,rakkauteen,menetykseen.

Minä en  tunne tarvetta kauneusblogin pitoon(kaikki kunnia heille heidän jakso kyvyistään,minun Emännän käsivoiteen levittämisestä käsiini aamulla,kun olen pessyt kasvot ja kuivannut kädetkin,"ketä kiinnostaa"),en ole niin kaksinen kakun tekijäkään,joten jauhopeukalon blogikin on pois suljettu,sen sijaan sielun maisemista voisi kirjoitella jatkossakin,tunnemaailmoista tunneälystäkin on...kunnes tarkkanäkö on nolla,näillä mennään.

Nyt kumminkin äiiti-ikävästä.Vaikka ikää tulee ja maailma jatkaa  mallillaan,ilmaston tila vähän vaakalaudalla keikkuu,koska monesta "on vaan niin kiva lentää lomalle",mikäpä se siinä.Jos kaikkien äideillä olisi aikaa lapsilleen,kuunnella sydämellä ja kertoa omaa kertomustaan kokemuksien höystämänä,kertoa menneisyydestä kaukaisempiin sukupolviin;kuinka minun mummoni sanoi ja se oli piste siinä,tyyliin.Aikuisenakin tulee asioita ,joita olisi kertakaikkiaan parasta äidin kanssa työstää,siinä saa ikäänkuin kokeneemman näkökulman jo eletyn elämän kautta,voi veikkoset,monestikohan olen ajatellutkaan,kuinka äiti voisi tämän asian nyt auttaa eteenpäin,tai jakaa surunisuurella äidillisellä tavalla,avata solmuun menneen elämän ja laittaa sitten vaikka uusien kenkien nauhat kiinni(uunedet kengät unessä taskoittavat jonkun unen selittäjän mukaan jotain uutta vaihetta elämässä,työössä suhtautumisessa asioihin).Tämä on äidin/äitien suuri tehtävä ja siunaus,pitää lasta sylissä,kuten Mummoni sanoi: Pieni lapsi painaa syliä,mutta iso sydäntä.Vain äidillä voi olla pitkässä äitien juoksussa taito kphdata lapsi,lapsensa ja sitä kautta lasta ympäröivää maailmaa,ettei tarvitse pelossa "lasten "yksin maiilmaa kohdata,ainakin tietäen että asiopista vpoi aina jakaa ,neuvotella,keskustella.

Sitten tämä,veljeni sanoessa "siskojuttu",siskojuttu on kertakaikkiaan vahva ja jos ei ole,menettää paljon elämässä,jos vaikka joittenkin typerien kaunaisuuksien vuoksi antaa välien väljähtyä.Siskohan on äidin jälkeen se joka tuntee tieni parhaiten,joslus jopa paremmin kuin minä,mutta se tunne hänelle on hyvä suoda,koska sisko nyt yleensäkin sydämellään ajattelee ja neuvoo,Suuri rakas,ahdaskin ja ihana "siskojuttu",monestiko joku pienikin juttu on sellainen että luuri korvalle ja kertomaan:Siis voitko kuvitella että ...ja mitä mieltä sinä siskoni olet...ja kun rinnasta puristaa niin "siskopuhelut" hoitaa pienet ahdistuksetkin,tehoaa paremmin kuin kalliinpuoleiset onnellisuuspillerit.

Toki äitiys niinkuin isosikouskin velvoittaa antamaan sellaista elämän mallia,että mikään notkahduskaan ei ole sellainen josta ei opiksi voi ottaa,ei maailma kaadu,vaikka itse joskus kaatuisikin.

Kaikki siskot ja äidit,tulkaa yltäkylläisesti halatuiksi ja muistakaa pitää kiperät kielenkantimet suitsettuina,niin että emme päästäisi ilmoille sen iosmpia sammakopita,tai neuvoko väärään elämänmalliin,kateuteen tai turhaan juoruiluun.Tämmöstä.

Sittenkin kun meitä ei ole,olisi meidän käymät keskustelut ohjaamassa ja lohtua antamassa.Siinäkin surussa kun menetämme,siskon.äidin..niin voisimme olla kiitollisia että juuri he olivat meille Me.