Katson tällä kertaa surua menettäjän kannalta,jos suree jotain asiaa tai ihmistä jonka on joko menettänyt tai menettämässä.Vaikka vaihtoehtoja ei olisi,siitä huolimatta käy itsensä kanssa ikäänkuin  kauppaa,voittamatta sillä lisä aikakaaa tai mitään muutakaan.Toinen jonka askeleet alkavat olla polun pohjoisella reunalla ja hissukseen katoaa kaukaisuuteen,tyttäreni sanoin:"teillehän se tänne jää ,ikävä ja suru...."Meillä siis on jo ikävä ja suru,ihminen voi näköjään ikävöidä myösasioita,joita ei ole vielä kokenutkaan,niiden lisäksi jotka muistoina väikkyvät mielessä.Ja kuitenkin ymmärtäen että täytyy luovuttaa pois,antaa sinne jonnekin mennä,rakkaan.

Minä olen  pikkuhiljaa tulossa siihen tulokseen,että ihminen on melko pinnallinen ja äärimmäisen itsekeskeinen,kukapa ei olisi jos ei ole mitään rajaa mitä saa haluta tai olla.,jos luulee voivansa rahalla täyttää tyhjyydeb ja tyhmyyden aiheuttaman orvon olon.

Kukaan nainen tuskin iloiten ottaisi silikoonirinnat jos niitä käytettäisiin vain siinä tapauksessa,kun omat rinnat joutuu poistamaan syövän takia leikattujen rintojen vuoksi,silloinhan ne kantaisivat leimaa sairaudesta,vaikka jonkin näköistä leimaa ajatusmaailman vääristämisestä ne kantavat nykyisilläkin periaatteilla hankittuina.Ihon alle laitettu silikooni limppu ,mitä oikeasti eksoottista siinä on,ei nin mitään.

Tai sairaalloinen ihailu laihuutta hakevilla,entä jos laihuus onkin aina merkki sairaudesta,imeytymishäiriöistä ja kalvavasta taudista,entä jos hartiat kapenevat aivan linnun luiksi kun paha peto,kyltymätön syöpäsolu syö kaiken sisältä ja vie hiukset päästä ja muistin ja puhekyvyn,laittaa köpöttelemään pikku geishan askelin ja ääntä ei saa enää kuuluville.Johan uusi maineeseen noussut räppärimme Miclukin jotain tajusi syövän raastavasta ja lahjomattomasta voimasta,kun mummonsa sitä näki sairastavan,mitenkähän rankoiksi hänen laulunsa olisivat muuttuneetkaan ,minun kokemillani asioilla,erotuksena tietysti että hän laittaa kaiken rahaksi ja minä itsekseni näitä jahkailen.

Eikö ihmisen siis kannattaisi jo "hyvän sään aikana",kuten mummoni tuumasi sanoa,palata askelissaan ja luoda uusi,luonnollinen kauneusihanne,iloita terveydestään,kun sellainen on luotu.Kyllä tämän kaiken säännöttömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden palkka ei voi olla kahmalokaupalla irtorintoja ja irtoripsiä,täytyyhän elämään sisältyä joku syvällinen salaisuus,joka sitten aukeaa kun koristelematon kuori viimein päästää otteensa pidemmän tai lyhyemmän ajan jälkeen sielusta.

Mutta,kuten tuossa puhelussa pikkuveljeni kanssa totesimme,kuinka suuri on uuden elämän voima,ilo ja elämänhalu lapsella,kun nyt ollaan siinä iässä että lapsenlapsia sirkeine silmineen ja monine kysymyksineen pyörii ympärillä.

Siinä tajuaa kuinka ainutkertaista on lapsen maailma,jospa siis voisimme varjella lapsuuden lapsilla,leikit leikkeinä.Olkoon joka päivä suuri Maailman Lasten Päivä.