"Ettei Hänen tähtensä kukaan hukkuisi..."

Olen ollut oikeutettu olemaan kuolinvuoteella,tässä tapauksessa  hän,ilman nimeä nyt ja tässä,mutta silloin hän sanoi:

"Minusta tuntuu kuin olisin pieni tyttö ,enkä näe isää missään ja pelkään eksyväni,ellei hän taluta minua,olen vielä pieni ja väsyn helposti,katso jalkoihini,minulla on vain yksi jalka,miten yhdellä jalalla voisin kävellä?"

Kuuntelin hiljaa:"Tunnen itseni niin raihnaiseksi,ei minusta enää mihinkään ole,silloin ennen ,silloin minulla oli 20 tanssiaispukua kaapissa ja sama parimäärä kenkiä ja jalkani suorastaan lensivät musiikin tahdissa,olin kuin kevyt kukkanen,voitko kuvitella,minä olin silloin kaunis ja terve,mitä näet nyt?Runnotun ruumiini ja kärsivän katseeni,päivästä toiseen kipu rummuttaa sairaita luitani,en jaksaisi enää,toivoisin tämän jo päättyvän"

Seuraavana yönä yövuorossa soitti hän hälytyskelloa ja sanoi huoneeseen mentyäni:"katso nyt minä voin kävellä ja jaksan perille,katso minulla on 2 jalkaa ja näillä voin ylittää rajan näkymättömään,Ihmeiden tekijä antoi minulle kasvaa jalan"

Enhän minä nähnyt kuin sen yhden jalan edelleen,mutta mielikuvassaan hänellä oli 2 ja aikoi niillä rajan ylittää,sinä yönä hän nukkui pois.

Olen  joskus mietiskellyt ,miten monenlaista tarinaa olen kuolinvuoteelta kuullut ja mikä on se,minkä he näkevät,minkä rajan ylittävät,millaisen tähden he näkevät kun sanovat:"Minun tähteni"..."valoni"...Niin monelle kuin on selvinnyt tämä ikuisuus kysymys,niin yhtä monella se on vielä selvitettävänä.

Veljeni sanoi kerran että jokaisella on sellainen taivas vastassa millainen hän uskoo sen olevan.Siinä tapauksessa uskon sen olevan kaunis,eikä siellä ole kipua eikä sairautta....Herran haltuun siis heittäydyn ja rakkaani lasken Hänen helmaansa.