Suvi%20ja%20maailman%20kaikkeuden%20rakk

Vaikka sisin on ollut hiljaa , niin hiljaa , aivan kuin ei vain kertakaikkiaan päästä tajuntaansa tapahtuman lopullisuutta . Järki sanoo ; helpotus , hänelle itselleenkin, koska sairaus oli niin nujertavaa .

Sitten taas tulee mieleen myös , että mitä kannattaa ottaa vaikeita hoitoja , koska ne voivat tehdä lopun ajan vielä sairaammaksi kuin ilman niitä olisi ollut , no joillekin auttavat, mutta näissä tapauksissa joihin olen saanut osallistua sivussa , näissä sairaus vei voiton , viimeistään sitten kun oli kerännyt voimiaan ja saapui muuntuneena , ärhäkkänä vastustuskykynsä kerääneenä saaduista hoidoista.

En totisesti tiedä kuinka itse ottaisin vastaan tiedon niistä muutamista jäljellä olevista viikoista tai päivistä , en ole rohkea,en. Entä sitten kun se on vastaanotettava , eikä      auta vastaan väittämiset.Toivoisinko jonkun tosi rakkaan olevan läsnä mahdollisimman pitkälle , kuka olisi niin rakastava ja uskaltaisi olla seurana tajunnan viimeiseenkin häivähdykseen,siihen kun rikkinäinen kuori jää tyhjäksi.

Onko se enkelipölyn pölinää ympäriinsä , kun sielu tipahtaa sinne sekaan , sielun matkapuvun helmat hieman heilahtavat kun siinä kuperkeikkaa heittää, jääkö siinä ihmettelemään toviksi , kuinka kaikki on niin kaunista ja hyvää ? Kaikki jo edesmenneet hyörivät ja pyörivät ja pitävät täysin luonnollisena jokaisen läsnäoloa  siellä , sekä olotilaa jossa ei olekaan ikävä takaisin maan päälle. Mutta ...lupasit ensimmäisenä kertoa rakkaat terveiset Enkeliesikoiselleni , ei sitä tarvitse kertoa että niin kovasti kaivataan , mutta sen voi kertoa että yhtä paljon rakastetaan, jos lie enemmänkin....

Nyt ei sitten voi soittaa ja kertoa että näin tänään ensimmäiset  Leskenlehdet, Krookuksia  ja.... Valkovuokot peittivät koivikossa valkoisena mattona maata auringon paisteessa...nämähän me on joka kevät yhdessä käyty läpi ja siina lomassa ääneen lausuttu luonnon ihanuus , kerta toisensa perään se pukeutuu parhaimpiinsa ja auringon kanssa kisailee.Sinulla oli tapana mainita: "Kyllä on Luojan luoma kaunista..." 

Nyt minulla on vielä niin vahvana päällimmäisenä sydämellä tunne viimeisestä illasta kotona ja siitö kuinka istuimme vierekkäin, kun jaksoit ja sitten vain lepäsit ja puristit molemmin käsin kättäni , katsoimme niin pitkät tovit vain toisiamme ja silittelimme poskia ja käsiä ," Rakas sisko ", sen molemmat saimme sanoa vielä jäähyväisiä heittäessä.  Tuntuu siltä hieman kuin sen rakkauden suuruuden vasta käsittää vähän myöhemmin ja vahvemmin , jos jää ajatuksen äärelle sielujen sopimuksesta , niin paljon luotimme toisiimme.

Vaikka ihmisen elo on kuin tuulen henkäys ja sitä ei enää ole ,muistot säilyvät ja elämä jatkaa kiertokulkuaan  ....   ja kuulemma huomennakin aurinkonousee ,,silloin kun yö aamun syliin painautuu , linnut aloittavat laulu konserttinsa ,  mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, .

Enemmän sinussa on hyvää muistettavaa ja ...hm.. ehkä jonkin verran , pakko tämä on sanoa ,  siitä parempaakin ja huumoriasi unohtamatta.

Lasken huumorisi piikkiin menneen viikon tapahtuman kun toivoin enkelin kosketusta ja siitä merkiksi valkeaa untuvaa , mitä löysin;  harmaan sulan, ja sekös alkoi naurattamaan hieman.

Levolle lasken Luojan.....iltarukous on kokenut jonkinlaisen uuden tulemisen , se yhdistää meitä nyt yli ajan ja rajan.... Armias ole suojani, jos tilaltain en nousisi , Taivaaseen ota tykösi.....Amen