green2.jpgKuva sisareni luvalla julkaistu. 2018

Adagio
Kun yö taas päivään vaipuu, aamuinen usva haihtuu.
Niin säteet auringon nuo, voimaa ne elämään suo.
Tielläni ikuisuuteen, saan nousta aamuun uuteen.
Voin luottaa johdatukseen, ja taivaan varjelukseen.
Ei huolet voi uuvuttaa, niin kaunis on, niin kaunis on maa.

Riemuiten käydä mä saan, jätän murheeni taa.
Matkaajan tie haaveisiin vie, kanssa ystävien.
Veljien siskojen, näin matkaani teen.

Kun päivä iltaan vaipuu, mieleni täyttää kaipuu.
Niin kiittää silloinkin saan, luojaa taivaan ja maan.
Hän johtaa kulkuamme, on jossain maa, ikirauhan maa.
Mua johdattaa ... 

Voi säteet auringon nuo, voimaa ne elämään suo.
Suojaisaan ikuisuuteen, matkaani teen, matkaani teen.
Ikuisuuteen, luojani luo.

Silloin kun suru hiipii olan takaa,muuttaen kuiskauksen omaisen läsnäolonsa vaikerrukseksi,tuoden muiston luopumisen viime hetkistä,vaikka en ole vielä sisäistänyt asiaa  oikein,en ole voinut antaa lupaa sille näyttäytä kunnolla,minun on niin lyhyt aika siitä kun olen sen msertavassa otteessa kamppaillut, vaikka eihän tässä ole nyt kyse minusta,vaan monesta muustakin,mutta omia tunteini käyn läpi omalla tavallani.silloin haluaa ehdottomasti toivoa että matkan pää on ikirauhan maa.

Kuinka tiukasti ihminen viime henkäykseen asti pitää kiinni oikeudestaan elää,vaikka sairaus olisi miten hidastanut askeleen," anna minulle vielä hetki aikaa,että saan kuulla kaiken ja että tulen vielä kuulluksi,vaikka vain katseen kautta,kunnes silmäluomet uupuvat laittamasta vastaan unen tulla.

" Silmissään unen tähti,hän toivio matkalleen lähti" , niin  monen toiveena on lähteä unen matkaan hiljaa huokaisten.Kohdata uusi aamu vihreillä aamukasteisilla pehmoisilla nurmilla,saaden asettua sielutilassaan lepoon,antaen matkan vaikeuksista uupuneen energian eheytyä Jumalaisen läsnä olossa."siellä ei surua,eikä kuormaa kanneta,sairaus poissa on sekä muistot  tappion...."

Kaikenlaiset lohduttavat laulujen sanat ja runot kumpuavat mieleen ,kun itsellä ei uni tule silmään,kuinka rakkaalta tuntuukaan " Levolle lasken luojani,Aermias ole suojani,jos tilaltain en nousisi,Taivaaseen ota tykösi,Amen"Sen luimme joka ilta yhdessä ja nyt hän saikin nukkua tämän rukouksen sattelemana,avata tietoisuuden silmät katsellen täysin uusia ulottuvuuksia.

Enkeliesikoiseni sanoi "jäähyväispuheessaan"..minun matkalaukkuni ovat pakattu onnellista elämää täyteen,tiedän että teille jää ikävä,minä saan vapautuksen kivusta,jatkakaa elämää",hän vanha sielu,ihmeellisen rauhan tyyssija silunsa sopukassa.Ikäänkuin hän olisi jo katsellut uusia maisemia..."kiitos Jeesus",se oli hänen toiseksi viimeinen lauseensa.

Uskontojen vuoksi käydään sotia,yritetään kaikin tavoin halventaa ihmistä joka uskoo iankaikkiseen elämään,vaikka se ei totisesti ole keneltäkään toiselta pois.Jokaiselle on luvattu oma määräosansa leipää tässä elämäs:"Jumala antoi ihmiselle ajan ja elämisen rajat,että hän jumalaa etsisi,jos vaikka voisi hänet hapuilemalla löytää"

(apt 17:26-27 )Siinä se lohtu ja etsimisen sijaan voi olla paikoillaan yhtäkkiä .Jotkut ovat onnellisia saatuaan Green gardin,toinen on onnellinen saatua Heaven Ticket` in.

Näihin ajatuksiin,suuresti hämmentyneenä taas kerran Kuoleman edessä,rakkaan ihmisen ,niin läheisen,niin ainoan ajan täydeksi tulleena.