kuparia.jpg

Sinänsä vaikka kuparin hehku on kaunis,varsinkin auringon säteiden taittuessa sen joko kiillotetusta,pyhäpinnasta,tai himmenneestä ajan patinasta,sen kauneus voi olla myös kuin suljettu lipas jonka avain on heitetty pois,eikä enää pääse katsomaan sisältöä rikkomatta koko rasiaa.

Kerran joku sanoi että lautasantennit täytyy suunnata tiettyyn suuntaan ja parveke asunnossa täytyy olla tiettyyn suuntaan,että he saisivat kotimaansa ohjelmat tv:ssä näkyviin.

Toinen taas mainitsi rukoilevansa housun polvet kiiltäviksi ja taivas ei vastaa,"taivas on kuparia" kova ja ei päästä läpi,hän sanoi.

Monet kauniit puheet ja teotkin ,ihmeitä niittävät, kaikki ne punnitaan sairasvuoteen äärellä,kun kipu räjäyttää tajunnan,muuttaen silmät kuin lautasantenneiksi, taivasta kohden suunnattuna,ei se apu sieltä tule,ei,vaikka sielu kuinka riutuneessa ja sairauden lyömässä kehossa pyytäisi jo vapautusta,taivas pysyy kuparina,kiinni,antaen kehon särkyä viimeiseen hengen vetoon,sitten päästä sielunkuin pikkulinnun vapauteen,nousten ja kiertäen korkeuksiin kuin leivonen konsanaan,erona se ettei pudottaudu enää alasa.Minä olenkin alkanut taipua päätelmään, josta Isossa Kirjassa mainitaan Matteus 10:28 , "Älkää pelätkö niitä, jotka voivat ruumiin tappaa, mutta eivät voi sielula viedä" Kaiken keskellä onko sittenkin kyse kiteytyneenä vastaukseen , jonka myös Enkeliesikoinen sanoi viime hetkillään ennen tajuttomaksi menoa ja kuolemaa, hän sanoi " Kiitos Jeesus", hän ei pelännyt enää kuolemaa, ei häntä rukoukset parantaneet, ei omat eikä toiseten ,ei rahalla ostetut hoidot, mutta hän sai ilmaiseksi matkalipun sinne, mitä emme vielä näe.

Vaikka miten ylväästi tiedetään sanoa taivaassa olevan helmiportteja; päärlyportteja,kristallivirtaa ja pehmeää ruohoa,niin tie sinne tuntuu olevan lasinsiruilla kävelyä,nuoralla tanssia,vihdalla lyöntiä ilman lehtiä,auringon paahdetta ilman varjoa ja suojaa.

Taivasikävä perustuu kauniisiin mielikuviin,mitkä saavat meidän sielumme janoamaan sitä iankaikkisuutta,vaikka kipujen kourissa riittäisi vanha ruuhikin viemään siitä kauheudesta pois.

Ei voi olla ruumiille kauheampaa erikseen,ei, kuin minkä kokee  kivun  kouriessa , ilotulituksen räiskiessä pimenevässä tajunnassa.