Kuvan käyttö oikeus : impression.fi  Eero J. Laamanen

Meillä oli tapana siskoni kanssa aina huhuilla :  " missä menet,sisko ? " , kun huomasi toisen syvillä aatoksissaan olevan , tai aisti jopa syvissä vesissä uiskentelevan.

Sydän suojelee siltä mitä pää ei oikein kestä tajuta , tai siis , kestää mutta ei ole valmis vielä . Aivan  oudossakin yhteydessä , kuten tuossa lakanaa sänkyyn levittäessä se vain hyppäsi jollekin aivojen sivukytköksen , normaalisti käyttämättömään kaapeliin, tieto  tuli ja ilmoitti : "siskoa ei enää ole" . No ei ole ei , mutta koska hän oli vahva persoona ,siinä samalla kun herkkäkin ja taiteellinen. Rakasti Pentti Hietasen konserteissa käydä , hän oikein fanitti Hietasta.Ei me siitä välitetty yhtään , vaikka mummoja ollaankin , kyllä mummotkin voi fanittaa , se sellainen tekee elämästä hieman kevyempää kulkea...

Tyttäreni kohdalla meni liki 5 v, ennenkuin ennalta arvaamattomat itkut muistojen tullessa ehtyivät , nyt on kaipaus sillai hartaampaa , jos nyt asian voi noin ilmaista,siihen tilaan päästäkseen on muutamakin ranta tallattavana ja kivi käännettävä , nyt sen minkä päästää ajatuksen oksalle , on ne kauniit ja rehevät ja elämänmakuiset päivät , ohjeet tipakkaankin sävyyn annettuina , jos joskus närkästyttivät minua , nyt voisin vaikka pikkasen maksaa saadakseni kuulla niitä...

Näin taas kerran , kun jo yö alkaa liukua aamun syliin  täytyy tyynyä asetella hyvin: "unen valtatiellä, kenties kohtaamme siellä" ...