Meidän pihapiirissä seikkailee öisin Kettu Repolainen.Ihmeen kesyiksi ovat käyneet,koska esimerkiksi suvun nuorimmainen oli ollut isänsä ja pappansa kanssa vermossa kävelyllä,sielläkin oli Kettu Repolainen tullut haistelemaan lastenrattaita, josta säikähtänäänä oli pappa tempaissut lapsen syliinsä, koska eihän oikeasti ole kettuun luottamista, millä töin tekee tuttavuutta.

Kettu on kiva villasukan kuvioina ja karkkeina, veikeitä ovat eläin ohjelmissa, pennut varsinkin leikkiä lyövät,mutta totuushan on , että liha on niiden ravintoa.

Onhan sanonta myös: "Ketunhäntä kainalossa kulkee", pienen vilpin harrastaja, "viekas kuin kettu" sanotaan juonen punojasta, "Liukas kielinen kuin kettu, laskee luikuria alvariinsa"  on valehtelija .

Kaikella on varmasti joku syy, miksi sanonnant kumpuavat ja ennakkoluulot voivat pulskasti.

Mutta palataanpa tähän meidän kettuun. Sillä on öisin reitti, tuolta n. klo 3 jolkottelee rannasta päin, ylämäkeä pitkin , haistelee polun laidat, tai tien puskat, riippuen siitä kumman reitin on valinnut. Tällä kertaa ihan asvalttia pitkin jolkotteli, katselin ikkunasta, koska olin herännyt juomaan vettä.

Sitten kiinnostukseni vasta heräsikin ja minä sen myötä, se hävisi sillai yhtäkkiään,  "missä menet kettu "  , ajattelin. Sitten ihan tuossa aivan takapihalle ilmestyi oranssin vaalea kissa, oikein silleen määrätietoisesti asteli ja häntä oli pystyssä ja  korvatkin olivat pystyssä. Sitten se Kettu Repolainen tuli sen takaa ja hidastellen ohitti sen, ihan kuin olisivat olleetkin jotain ystäviä...siis mitä ihmettä, ne ovat kai ystävystyneet hyvän sään aikana ja silloin kun kettu saa tarpeeksi muuten ruoikaa, ettei tarvitse kissaa poskeensa pistellä.

Sittenkään en luottaisi ketulle hoitoon omaa kissaani, en itseäni, enkä ketään muutakaan. Ketulla on merkki otsassa, jossa lukee näkymättömillä kirjaimilla sen kaikki huonot ominaisuudet. Sanonnan mukaan " huono kello kauas kilkkaa ja hyvä ei kuulu ollenkaan".

Joskus ihminen kin saa sen merkin otsaansa menneiden tekojensa tähden, siinä voi lukea myös näkymättömästi " olen murhamies , olen varaskin kenties". pitäisikö siis uskoa ennakkoon, vai milloin se mahdollisuus annetaan näyttää pitääkö pahat puheet paikkansa. En minä ainakaan halua maksaa hyväuskoisuudestani minkaanlaista hintaa enää. En sen kummemmin ketun kuin ihmisenkään kyseessä ollessa.