kviven%20voima.jpg

Totta tämä on, vaikka tuntui unelta, yksi lahja ylitse muiden ja samalla antaen kaiken , enemmänkin kuin osasi kuvitellakaan toivoessaan  sen joskus järjestyvän.

Minulla on aina jonkin sortin prosessi jonkun jutun suhteen meneillään  ja myllytän sitä niin kauan kunnes asia tavalla tai toisella järjestyy , jos ei järjesty niin silloin se vaatii vielä uutta näkökulmaa.

Mutta tämä mistä nyt kerron ympäripyöreästi on ollut pitkän ajan tulos.

Kerron tähän ensin savolaisen alustuksen, asia joka on nyt ajankohtainen, niin olen sen kohdannut eri muodossa jo joskus vuonna...tässä tapauksessa kun olin vielä hehkeä rouva  ." ..tyyliin...27 v on rouvat kauneimillaan "

Silloin törmäsin kirjaan sattumalta ja sen kansilehti sai minut sen ostamaan, siinä oli kirkkaan punainen ruusu , hieman nupullaan vielä ja nimi painui verkkokalvolta suoraan sydämeen ; Rukous on rakkautta, oli kirjan nimi ja lyhyesti se kertoi miehestä joka ei kyennyt rukoilemaan vuosikymmeneen, jos lie vaikka kauemminkin ja sen syy oli katkeruus, hän oli siis katkera jollekin tiedostamattaan asiaa hyvin selvästi,mutta katkera oli. Minähän luin kirjan ja ihmettelin kuinka niin harras mies voi olla katkera.Katkeruus aiheutti sen ettei hän kokenut siunauksia elämässään, eikä kyennyt siunaamaan , eikä rukoilemaan kunnolla.Jossain vaiheessa se tietenkin tuli hänelle selväksi, eihän hän muuten olisi voinut koko kirjaa kirjoittaa.

Muutaman kerran matkani varrella se on tullut mieleeni, tutkiessani vaikutteitani tekojeni suhteen.

Tämä mitä minulle tapahtui oli todellakin myös pitkä prosessi ja prosessin edetessä maasto ympärilläni kuvaanollisesti muuttui karummaksi kun sitä katsoi sydämen kautta, tiesin tavallaan että jotain on vialla, mutta en osannut löytää sitä miten korjata ja viime päivinä aloin jo ahdistua asian laidasta, koska selvemmin ja selvemmin aloin kokea sen kirouksena ja kamppailin kuin muinainen mies enkelin kanssa.

Solmu elämässäni alkoi aueta kun tyttäreni mainitsi ohimennen jotain suhteestani johonkin ihmiseen, se lause tarttui välittömästi ajatukseen ja jauhooin sitä kuin myllynkivet, saadakseni sen sellaisiin palasiin joita voisi hallita, tai edes jaksaisi nostaa, saati sitten kantaa ja heureka, siinä sen sitten näin, kiitos kultaisen kuopukseni, näin ja tiesin mitä tehdä, minun sydämeni oli vasta nyt valmis antamaan anteeksi ja siunaamaan, vaikka en missään nimessä ollut tekemässä vaihtokauppaa, sain siinä ikäänkuin kylkiäisenä kokea anteeksi saamisen myös henkilökohtaisessa elämässäni ,kun yhtäkkiä taivaasta tömähti eteeni pikku enkeli joka sanoi : "saat kaiken anteeksi".

Siihen yhdistyi menneet joulut lahjoineen ja juhannukset yhtäaikaa, vaikka se ei tarkoita elämän muuttumista kevyeksi kulkea kokonaan, on askel kyllä huomattavasti kevyempi ja valoisampi ja siinä hetkessä koin mitä on tulla siunatuksi, tunne joka pulputtaa kuin pienet saippuakuplat , pehmeästi, äänettömästi ja kauniisti taivaan värejä heijastaen.