aamuaurinko%20008.jpg

Silloin kun minä ja kuusi nuorempaa veljeäni oltiin niin pieniä,semmosia isompia kuintenkin kuin vaahtosammutin, nin silloin lapset kävivät pyhäkoulua.

Silloin huhu puheiden mukaan saattoi talon ulko-oven eteen jättää luudan merkiksi ettei ole kotona,eikä ovia tarvinnut lukita.Tänä päivänä jos tekee noin, rosvo vie luudan, sisältä kaiken mahdollisen ja vielä ruuat jääkaapista , aitan puoleltakin kaiken irtonaisen ja ovista messinki helat, porakaivosta pumpun.

Silloin  oli Tansania kaikenlaisen evankelisluterilaisen kirkon lähetystyön kohde. Oli jännittävää juosta naapurin kummimummun luo sunnuntaisin , aamulla klo 11-12.Jännitävän siitä teki se että hänellä oli sellainen muovinen lipas joka kuvasi jotain heunäkattoista Tansanialaista kirkkoa, me kun istuimme siinä, me näimme tasangon ja isot leijonat sielumme silmin.Opetaajamme kertoi aina jostain tummahipiäisestä lapsesta, lapsesta jonka perhe oli niin köyhä ettemme köyhinä itsekään osanneet kuvitellakaan kun ei ole mitään,ei yhtikäs mitää, ei edes perunoita.Se oli siis ykkösjännitys pyhäkoulu.

Lopuksi kun kuuntelimme jonkin suloisen evankeliumin pätkän,kuinka Jeesus sanoi että antakaas niitten lasten tulla hänen tykönsä, niin ainakin minä pidin tätä opettaja mummua Jeesuksesta seuraavana, koska hänhän tiesi kertoa juttuja  mm. kahdesta kalasta ja leivästä, ne jutut olivat semmoisia että me osasimme eläytyä niihin.Kävimmehän ongella iltaisin ja pari kalaa saatuamme toivoimme salaa Jeesuksen ne muuttavan  kymmenkertaiseksi, ei niin kuitenkaan käynyt. Lopuksi tähdet ja lampaat pyhäkoulun keräily kruunuun tai viheriäälle pellolle, pulla viipaleet ja juosta viilettämään kotiin.

Siellä oli hyvä olla ja turvallista, jotkut poikakoltiaiset kyllä sanoivat koulussa irvistellen: Pyhäkoululaiset,jsemmoisella painotuksella että ymmärsimme sen olevan huono juttu.. Me saimme siis kokea syrjintää vakaumuksemme puolesta jo silloin.. Aina on kiusattu.

Menihän se aika ohi pyhäkoulujen ja alkoi maailman pahakoulut,valintoja saa tehdä jokainen ja hyvän ja pahan välillä, vaikka raja siinä ei olisikaan kovin näkyvä.

Monesti matkan varrella on tulleet ne aurinkoiset suununtai hetket mieleen kaivaten sitä turvallista ilmapiiriä.Toinenkin puoli on niissä, ilman niitä en olisi kai koskaan edes päässyt tutkimaan iankaikkisuuden mahdollisuutta ja sitä että "Ketä Herra rakastaa,sitä hän myös kurittaa...) Jos näin leikillisesti ajateltuna voisi sanoa että , meidän naapurin mummu oli hyvä mainoskampanjan toteuttaja Taivaan Isälle, mutta sen jälkeen onkin ollut enempi sitä"...ketä rakastaa, nin sitä kurittaa...ja vielä kerran ...ja kerran.Onhan siinä Luojalla suurempi usko minuun ja kestävyyteeni,kuin joskus välillä minulla häneen.

Tai sitten minun näkökulmani on väärä,joku "pyytää mersua ja uima allasta" ja saa ne lahjoituksena vielä. Minä pyydän terveyttä itselleni ja perheelleni,nin vaikuttaa siltä jotta Luojan sormi on terveysnapilta harhautunut Jobimaiselle"viedään tuhkatin sinun pesästä" napille.

Mutta kyllähän vastoinkäymiset oikeasti opettavat, antavat ymmärrystä,hiljaista myötätuntoa äitejä kohtaan jotka ovat lapsensa menettäneet, pelkäävää kohtaan joka kivuissa on.

Tänään saamme nauttia aurinkoisesta syksysäästä, eikä murehdita huomisesta.-