hietaj%C3%A4rvelt%C3%A4%202018.jpgcopyr

Kuva https://www.instagram.com/stardustimagine/?hl=fi

Joskus , aivan yhtäkkiä, tulee tunne : tämän olen kokenut aiemminkin.

Veljeni vaimo kertoi tapauksen , jossa hänen nuorempi tyttö iltapuhteilla, 4 v, kysyi yhtäkkiä : " äiti,tiedätkö miltä tuntuu kun oma lapsi kuolee ? " Äitinsä sanoi siihen tietenkin että ei, koska hänen lapsensa olivat elossa. Tytär oli sanonut että hän tietää, häneltä on kuollut lapsia,silloin kun hän oli äiti, sivuhuomautukseni tähän; kenties edellisessä elämässä, sitten lapsi oli jatkanut iltapuuhiaan, eikä enää raottanut menneisyyden verhoa kohdallaan, mutta hänen äitinsä tuli kokemaan sen lapsen menetyksen kaiken kirjon kun tytär kuoli nuorena.

Hän soitti silloin illalla minulle : itkien kertoi näin käyneen ja pyysi rukoilemaan, tyttärensä taivasnatkalle siunaten.

Minäkään en silloin tiennyt , vaikka tuskan tunsin , sanoja ei ollut , vain lupaus olla lähellä.

Sen jälkeen , meille kasvoi näkymätön silta sydänten välille , silloin pikku asiat menettävät merkityksensä ja ilman sanoja toista ymmärtää. Siinä ikäänkuin sydämet puhuvat keskenään , koska niillä on samanlainen musertava kokemus.

Katsoin mieheni kanssa illalla ruotsalaista elokuvaa, jossa lapsi loukkaantui kaaduttuaan pahasti ja meni koomaan. Tämän katsominen,kun elokuvan lapsi makasi sairaalan sängyssä tajuttomana  , kirpaisi sydämestä ja puristikin ja itku tuli,koska se toi arvaamatta näin melkein kuuden vuoden jalkeen sen avuttomuuden tunteen,mitä tuyntee , kun ei voi tehdä mitään, voi vain olla läsnä , on taivuttava siihen , mihin tytärkin lopulta taipui , ottamaan vastaan kaiken ,koska muuta ei voi. Näillä sanoilla siskonikin taipui .. 

Olen kuullut että Jumala voi tehdä ihmeitä, mutta ne eivät aina ole sellaisia kuin odottaisimme. Joskus ymmärtää vasta kauan jälkikäteen tapahtumien merkityksen tulevaisuuden kannalta.

Tyttäreni oli 7 v , kun hän sanoi haluavansa tulla uskoon , minä siihen vielä vastasin että . "Sinähän olet jo lapsen uskossa" , siihen hänen vastauksensa oli hyvin totinen " Haluan tulla oikeasti uskoon, koska suuni on sanoja täynnä..." niinpä ystäväni siunasi häntä ja niin alkoi hänen uskovan tie. Siinä teini iässä hän tutustui seurakunnan leirillä tyttöön, joka tuli suuresti vaikuttamaan hänen elämässään, vaikka eivät kirkon penkissä istuneetkaan joka pyhä niska nöyrästi taipuneena.

Tämän ystävän aika oli silloin kaikista tärkein kun tyttäreni sairastui, hänen kanssaan tyttäreni löysi lapsen uskonsa takaisin, hän itse ymmärsi sen mikä oli alkuun saatettu kaukana Pohojoisen keittiön pöydän äärellä siunaten , nyt ystävänsä läheisyydessä hän sai , vaikka hapuilemalla mennä sitä kohti , mikä uskovalle on luvattu maa. Minähän en osaa sanoa henkilökohtaisesti tuohon, koska en ole siellä käynyt, mutta..." olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan pilevien , usvaisten rantain,..."

Eilen iltaisessa elokuvassa aviopari löysi uskon ja toivon takaisin enkelin kautta,joka toimi välittäjänä, näytti kyllä melko tavaomaiselta ranskalais mieheltä,mutta kai hän sitten laittoi siivet takaisin selkäänsä , kun tehtävä oli suoritettu, ne siivethän olisivat vallan ryvettyneet , oli se semmoista vääntämistä välillä avioparin kesken, tehtävän suoritettuaan enkeli poistui ja kuin ihmeen kautta poika heräsikin.

Vaikka ei aina näe lopputulosta, niin jotainhan loppujen lopuksi aina tapahtuu, tyttäreni astui jo lapsena sille henkiselle tielle,  joka toi hänelle lohtua sairauden keskellä, sanoen " teille se ikävä jää,minun matkalaukkuni ovat pakattuina onnellista elämää täyteen, jatkakaa elämää, ..."Ajatella hän täytti matkalaukkunsa ilolla elämästä sen kulusta,mitä se on antanut hänelle, pienet ja isommatkin kompastuskivet jäivät rannalle hänen noustuaan iloisen kirjavaan veneeseen jolla se välkehtivä virta ylitetään

Nähdä tarkoitusta sellaisessa, mitä ei ymmärrä, siinä hetkessä vaikka ei näekkään, joskus kaikki elämän salaisuuden verhot avautuvat.

Jäähyväiset , tässä ajassa hyvin rakkaan ihmisen olessa kyseessä , ensimmäinen jo jättää suuren tyhjän tilan, toinen kertaa sen kahdeksi , käykö lopulta niin , ettei ole mitään sanottavaa, jos tärkeimmät asiat on jakanut rakkaittensa kanssa...tytär ja siskoni, he ovat tietä viitoittamassa kirkkautta kohti...

Uuteen vuoteen vopimia meille kaikille toivon : niin on päiväsi,kuin on voimasi...kukaan ei muserru taakan alle, jos sen rohkenee jakaa jonkun kanssa.