enkulit.jpgIhmisten erilainen suhtautuminen elämään,niin onnen kantamoisiin kuin arkeen tai vastamäkeenkin, on todellista elämän rikkautta.

Joltakin hajoo pää, jos ei selvästi tarkoitusta elämälle nää.

Olen tässä mietiskellyt erästä henkilöä, sanotaan vaikka että hänkin on eräänlainen Kulkuriveljeni Jan, itse valitsi mitä teitä kulki, mihin kenkänsä illalla riisui ja mitä lauluja laluloi. Hän oli samalla kertaa,kaihoisa ,surullinenkin kyyneleeseen saakka, mutta myös tavallaan huoleton, vaikka kaipasikin kadun valoisalle puolelle. 

Ulkonäkönsä puolesta...ei hän pelottava ollut , kulunut kylläkin. Ne monet maailman tuulet kohtelivat hipiää kuin hiekkamyrsky tai raesade kun mykytteli päälakea, niin jo lähti veret kiertämään. Hän kuvasi omalla värikkäällä verbaalivirtuoosin käänteillä kokemuksiaan, että niitä kuunnellessa , jo ehkä sadannenkin kerran, aina yhtä jännittyneenä tarinan huippua kuunteli ja siihen eläytyi. " mie kun paijan repäsin piältä kun eukon natkutukseen kyllästyin, napit helähti lattialle ja meni ja otti elämänsä ekan kännin".

Näin voisi ajatella että "nakuttava akka" hänen tahtonsa mursi,nälvi ja räkätti,ei hyvää sanaa osannut sanoa ääneen ja mustasukkainenkin vielä , jos ei itse ystävällinen ollut, ei muitakaan samalle tontille toivonut.Kidutukseksi sitä sanovat jossain julistuksessa , jos laittaa säkin päähän ja nakuttavan äänen toistamaan, katoaa ajan taju ja pelko siitä ettei se lopu koskaan kasvaa suunnattoman suureksi.

En tiedä ,karaisiko se Kulkuriveljeni Janin mieltä tai tekikö hänen kärsimyksen krununsa pohjan niin lujaksi, ettei koskaan enää mitään pahasti pelännyt, kun toraisan emännän räystään alta eri teille loikkasi.

Sitä vain mietiskelin, kun itse en kestä myöskään kenenkään nakuttamista tyhjänpäiväisistä asioista, totesin käydessäni kampaajalla , koska hänkin oli läheisensä menettänyt 20 v sitten, rakkaan miehensä, ensirakkautensa, ei olisi halunnut luopua, hän sanoi näin kauan myöhemmin että se tapaus muutti hänen suhtautumistaan asioihin loppuelämäksi...sanoi että usein tulee tunne, jonkun maristessa kynnen katkeamista jotta : "mitä se on väliä ,kun saa elää, uskaltaa poimia onnen muruset häpeämättä rakastaa,kuin huomista ei olsikaan tulossa, hetkessä kiitävässä humaltua elämästä itsestään ja oppii vielä arvostamaankin elämäänsä , oikeasta näkökulmasta, "mikään , ei mikään ole itsestäänselvyys elämässä."

Enkeleistä hänkin joskus mainitsi, itse heihin tutustuin elämäni tuskaisimmalla taipaleella.Mitä sitten onko totta vai tarua....lohdullista kylläkin, että enkeli kultasiipi tai hopeaharsoinen vaivautuu suojelemaankin .....

Enkelit 


Kuolema minut johdatti
lohtua hakemaan
enkeleiden helmaan
He avasivat
enkelilippaansa
näyttääkseen minulle
kaiken kauneuden
ja keveyden
jota kohti kipuamme
elämän portailla.
 
Catkinspa2014