K%C3%A4rrynpy%C3%B6r%C3%A4.jpgKuva ja lupa sen käyttöön: Eero J Laamnen / impression.fi

...ja muistaa kuljettaa kaiken tarvitsemansa digi todisteen todistaakseen joka paikassa kuka on.

Ihanasti lapseni lapsi mielikuvitustaan lennätti mummolassa.Paistoimme muffinseja, olin sitä ennen laittanut hänelle sellaisen manuaali pelin 

valmiiksi jossa nyt vaan magneetti kynällä siirrettiin kuulaa labyrintissä, mutta tämä "hilviön voimat " omaava Poikalapsi nosti tuolin keittiön puolelle ja sanoi, "tässä mummo haluan olla " puhutaan samalla.Ja jos mummo syrjähti keskustelun viereen, hän heti kohta oikaisi ,"mummo, nyt puhutaan asiaa ".

Nooh, mikäpä siinä ajatuksen lennon välineenä oli alkujaan sorminuket, yksi niistä pieni tipu, oli söpö , mutta hänen mielestään ujo. Minä sitten sanoin jotta, "liekö tynnyrissä kasvanut ? " , se lause siivitti lopun vierailun leikit.

Heti hän oli samassa juonessa mukana , laittoi nuken Arabian  90 v vanhaan kannuun ja kannen päälle , se oli tynnyrinä, itse hän sanoi " Minä olen lohkea Poika, minä haluan avata  oven ja mennä kadulle ja katsoa kaiken maailman" , näin , jääköhän siinä yhtään kiveä kääntämättä...

Lisäksi se TynnyriTipu oli toisen nuken kanssa tyttöjä ja " nämä haluavat tulla äileiksi isona, ne on vähän hölmöjä ... "  Voi jestas, kysyin että onko mummo sitten hölmö, mutta ei mummo on Mummo, voi että meillä oli hauskaa.Poikalapsi uskoo Mummon kykyihin kai melko rajattomasti, koska halusi tehdä kuperkeikkojakin yhdessä, vaikka sanoin etten taivu mutkalle, hän näytti " näin Mummo tehlään..."..en tehnyt...

Kissa seurasi touhuja ja sai oman osansa, kyllä Lapsi luontaisesti kunnioittaa arvovaltaisen omaista vanhaa Harmaata Charmööri kissaamme, onhan se melkein Lapsen kokoinenkin.Pojan mielestä Kissa tarvitsee paljon kutituksia korvan viereen :)

Voi miten paljon tynnyrissä kasvaneita onkaan vielä maailmassa, jos tähän digi aikaan verrattuna.

Iäkkään ystäväni, sieltä aikajanan toisesta päästä, seikkaulut jatkuvat pankki seikkailujen mainingeissa.

Mehän olimme menneet sänky ostoksille ja emme voineet maksaa ostosta kerralla, koska osto raja oli liian pieni ja nostoraajaankin yhdistettynä liian pieni , kun sitten kaupasta pankkiin jonotimme osto määrää muuttamaan , emmekä saaneet siinä maksaa sitä kassalla vaikka mitä olisi tilisiirrosta tarjonnut, koska se ei ollutkaan kassa vaan palvelu tiski, vaihtoehdot olivat mennä pankin alakertaan maksamaan ja jonottamaan taas pari tuntia, tai maksaa netti pankissa kun ei olleet tunnusluvuvut mukana, emme olleet ehtineet harjoitella sen digitaalisen vempeleen käyttöä,minullakin on vielä paperiset versiot itsellä käytössä,  koska eihän hänellä ole tietokonetta ja vaikka olisikin , ei enää ehdi oppia sen käyttöä, vaihtoehto kolme oli laittaa se maksupalveluun ja luulimme sen toimivan viidessä päivässä,mutta ei, nyt odotellaan sänkyä, kun maksu on ensin löytänyt pankista Sotkaan ja toivoa vahvasti että hätäratkaisuksi laittamani  ämpäri tukee horjuvaa sängyn jalkaa tarvittavan ajan.Lailoihan joku laulajakin ettei ole sentäs mikään piironkinjalka.Mutta ämpäri saa luvan olla jalkana.

Ja...pankkinhan ei voi noin vaan soittaa maksupalvelun tilanteesta,koska he eivät sano mitään puhelimitse,eikä aikaakaan saa varata aikaa, vaan koko rumba jonottamisineen täytyisi käydä uudestaan läpi.Mutta minun on oltava paikalla, jotta ystäväni saa uudella puhelimellaan soitettua, se on niin erilainen kuin se vanha lankapuhelin , kuitenkin sitten  hänelle vielä markkaaika menee edelle euroaika ajattelun.

Jestas, miten maailma muuttuukaan.Hän sanoo.

Minä yritän toimia siltana menneen ja tämän hetken ja mahdollisesti huomisen päivän toimienkin välillä.

Tämä silta on arkisempi ja hikisempi ja aivotoimintaa rassavampi toimi kuin vanha ihana runo Kaarisilta konsanaan...jonka löysinkin nyt ensi kertaa myös laulettuna,Arja Koriseva kauniisti sen esittää...Tämmöstä, tämmöstä ja hiukkanen semmostakin taas näihin tunnelmiin....