Kuperkeikkaa

Aurinko juoksuttaa säteitään puun oksilla,
valoa ja varjoa leikitellen niille heittää.
Lopulta hypäten maahan,
luoden siihen valomaton.
Jos suljen silmäni oikein tiukasti
astuen valomatolle,
voisin kuvitella sen lennättävän minut taivaan kaarelle.
Sieltä katselisin huikeita maisemia,
tähtiä moikkaisin hymyillen,
takaisin palatessa,silmäni aukaistessa,

sydän kuperkeikkaa
ilosta heittäisi.

by Catkinspa

Olen jo aiemmin tämän kirjoittanut , mutta ajankohtaisuutensa vuoksi laitan taas esille. :)