aaaaaaakukka.jpgCatkinspa

 

Ajatukset tähän kirjoitukseen saivat alkunsa näytelmän mainoksesta , siinä jokatapauksessa joku lähti vaeltamaanTurkkiin ja  Konjaan jotain etsimään ja totesi lopuksi että ei sieltäkään löytänyt.

Enhän minä sitä ole katsonut , enkä käsikirjoitukseen tutustunut , mutta jos hän lähti etsimään totuutta tai jotain vastausta elämästä ja Jumalasta ja sanoo matkan päätteeksi , ettei sitä mitään löytänyt. 

Ehkä hän ei vain tunnistanut löytämäänsä , vaatii nimittäin aikamoista kanttia tai suunnatonta rohkeutta sanoa ettei löytänyt hakemaansa , kun on uskovien keskellä Konjassa, edustivatpa he sitten mitä tahansa uskontokuntaa , mutta he elävät ja hengittävät tuntemaansa Jumaluutta , se on heidän jokapäiväistä leipäänsä , vaikka ei menisi Konjaankaan ,on vaikea olla huomaamatta , että jotkut muut kuin me evankelisluterilaiset eivät häpeä mainita Jumalansa nimeä ja olla kiitollisia saamastaan hyvästä  ja vaikkei niin hyvästäkään , niin kaikesta mikä yhdessä lopulta vaikuttaa  elämässä Jumalan parhaaksi , joskus sen näkemiseen tarvitaan aika karuakin elämän koulua , siitä voi kiittää, voiko siis olla huomaamatta että Jumala on kaikkialla, vaikei sitä tarvitse rummuttaa , tai saa toki jos joku haluaa ja  tuntee tarvetta laulaa ja kertoa.

Jos minä halauaisin tehdä näytelmän käsikirjoituksen jossa kertoisin kuinka Suuri ja ianakaikkinen Jumala on kohdannut minua ja perhekuntaani , kuinka Hän on koskettanut sisaruksiani , sen mukaan kuin he ovat kosketusta kaivanneet ,  ei kukaan sitä alkaisi kanssani työstämään , luulen ; se ei olsi tarpeeksi kaupallista tai kummallista , ehkä se olisi joidenkin mittapuiden mukaan nurkkakuntaista , ja kaskummaa ... siitä jäisi sydän ja ydin piiloon katsojalta tai kuulijalta.

Minun äitini , pienoinen ja hennon oloinen , mutta vahva hengessä ja rukouksessa , nöyrällä tavalla.

Hän pysyi elämässä sen verran pienellä paikalla , ettei Jumala päässyt unohtumaan , taatusti kolmetoista lasta ja hummaileva puoliso joko katkeroittaa rankasti tai sitten yksinkertaisesti johdattaa viemään murheensa suurelle Mesterille.

Muistan kuinka äitini sanoi , nyt jo kun minäkin olin oman perheeni perustanut, " metsä on ollut kesäisin sunnuntai kirkkoni , marjamätäs alttarini jolle polvistua".

Ikävä kyllä hänkin sai osansa yleenkatseellisuudesta kylän naapurien huivimummo jengiltä , ja vain siksi että puioliso tykkäsi hummailla. Ei siltäkään kylältä oikeastaan , jos ei tiennyt mistä etsiä, niin ei sieltäkään mitään löytänyt. Suurta ja hengellistä. Salassa ja hiljaa vierellä  kulkien, huomaamatta naapurin mummo rukoili suuren perheemme puolesta ja äidille jaksamista ja isälle , että lopulta tulisi mittansa täyteen. Kylän Pyhäkoulu piirin vetäjä piti minua, joka olin 12v, huonona seurana lapsille jotka hänen pyhäkouluaan kävi, minä 12 v joka en taatusti ollut mitään pahaa ehtinyt tekemään . Hänen Jumalansa oli Julma Jumala , joka katsoi ulkokuoreen ja saavutuksiin , armahdus ei kuulunut parhaimpiin piirteisiinsä.

Tällä kertaa taantuma aikajanalla on käytetty umpeen.

Lisäsin syvästi kosketettuna musiikki linkkiini Jaakko Löytyn : Palmumatolla.

Se koskettaa siksi sydäntäni raskaasti , koska minun mielestäni se ei kerro afrikan sannalla olevasta Palmumatosta , vaan minulle se kertoo sydämen tilasta ja rukouksesta.

Minulla ja EnkeliIsosiskollani oli oma yhteinen Palmumattomme , toinen tai toinen pyysi yhteiselle matolle ,milloin olimme itse vailla sydämen helpotusta, milloin oli asiana lapset , heidän terveytensä, perheensä , kaikkinaiset asiat , ...nyt minä tunnen suurta yksinäisen taakkaa , palmumatto kuvaannollisesti raapii polviani , en osaa yksin siihen polvistua , koska turvanani ei ole Isosiskoni , Jumala varmaan on entisellään , mutta yksinäisyydessäni tunnen kuitenkin etuoikeutta polvistua siihen, kuvainnollisesti , koska kyllähän minä taisin luvata siskolleni , jatkaa niitä rukouksia, jotka hänenkin asioitaan kosketti, minä täällä alhaalla hän siellä ylhäällä.Ei kumpikaan kysynyt, oletko tarpeeksi hartaassa tilassa tai oletko syntiä tehnyt ja näin ollen kelvollinen rukoilemaan kanssani. Ei me tiesimme että armo kantaa ja rukouksien maljat täyttyvät taivaissa, olimme sitten hyviä tai vielä parempia.

Toinen laulu linkkini on Pekka Ruuskan Suutari ja Vieras , eihän siinäkään Suutari tuntenut Mestarinsa vierailua vaikka siitä etukäteen kertoi ja valmistautui , yksi jos toinenkin poikkesi, ja kolmaskin,mutta hän kertoi odottavansa Mestarinsa vierailua . * Ja niinpä menee vanha mies jo nukkumaan,näkee unta, sanoo vieraalleen : "Et tullutkaan." Vieras kertoo :" Olin luonas tänään kolmesti  ...." *