Koristeltu%20kahvikuppi.jpg

Nainen, naiseus, naisellisuus...minä en voisi olla mitenkään neutraali , se ei kuulu syvimpään olemukseeni.

Naiseuteni kokoonpano koostuu koko eletystä elämästäni, suhteesta äitiini ja..niin ...isääni myös. Kunnes sitten kaiken tuloksena on keskeneräinen minuuteni, siihen asti kokonainen joka hetkessä jonka olen elänyt , kunnes seuraava vaihe on jo vaivihkaa astunut elämään.

Minun vaiheeni , ensi selkeä muistoni on n.  kun olin 3- vuotias , istuin tuvassa , isän polvella , minulla oli äitini kudottam uusia villatakki päälläni , väriltään sinapinkeltainen ,pintaneuleinen ja otsatukka. Meillä oli iltakahvilla joku kiertävä kaivinkoneen kuljettaja , joka teki aina talossa jonkun ojankaivuutyön ja sitten yöpyi siinä samassa talossa , kunnes siirtyi tehtävissä teenpäin.

Tämä mies kysyi isältäni : " Jokos tällä tirrillä on poikaystävä? " Hän rikkoi sen rauhallisen hetken taian , sen turvallisuuden tunteen , mitä koin istuessani isäni polvella , hän heitti ajatusmaailmaan jonkun tulevaisuuden vaikean poikystävä ajatuksen.

Tokihan minulla vierähti siitä toistakymmentä vuotta kunnes joku Uuno kuvioihin astui mukaan, sekin kaukaisempana , haikailevana ihastuksena.

Minä en kokenut mieliinpainuvimpna ja ihanimpana suinkaan etsikko ja seurusteluaikaa ,sehän oli aika tavallista koheltamistakin,vaan avioiduttuani  minun naiseuteeni kuului lasten saanti , olin Äiti ennenkaikkea , laitoin taloudellisestikin itseni likoon , melkein nolla budjetille, saadakseni luoda lapsilleni turvalliosen lapsuuden.

Eli äitiys saneli reunaehdot naiseudelleni, joskus Enkeliesikoiseni sanoi : " Sinä olet äiti elänyt sellaisessa ajassa , jolloin kaverit eivät olleet tärkeitä (Hänellä taas oli kaverikoulukunta kaikkinen teematapaamisineen,ei sellaista minun nuoruudessani tunnettu) ,sinulle on ollut tärkeää olla äiti, meillä oli läsnäoleva äiti ")

Tänä päivänä pienten lasten äitiys on eri tasolla ja jokainen toimii omalla tavallaan, minä koin sen  tärkeäksi tehdä niin , mutta jo kuopukseni pääsi oravanpyörään mukaan, kun meidän Helsingissä alkoi opiskeluni terveydenhuollon jännittävään maailmaan, kun kuopus oli 1 v.

Siihen oli pakko saada se opiskelu väliin, ei täällä etelässä enää eletty kuin pellossa : )Täällä eläminen maksoi ihan riihikuivaa rahaa.

Minun mielestäni minun naiseuteni perusvoima on äiteyteni ja nyt isoäiteyteni , on ihanaa olla hieman hömpsäshtävä puuterin pyörittäjä , kuten pojanpoikani , nähdessään puuteri rasiani sanoi, laita mummo näin ja pyöritteli vippaa ja minähän laitoin :)

Koin sisareni samanlaisena, rauhallisempi toki , mutta parhaat elementit löytyivät puuhatessa lastenlasten kanssa, hänkään ei piilottanut huumorin kynttiläänsä vakan alle, syli ja sydän hersyen me yhdessäkin naurettiin ja muisteltiin aikoja jolloin astelimme esimmäisiä askelia , ensin äitiyden tiellä sitten mummouden poluilla. :)

Minä sain olla se Hyasintti ja hän järkevämpi persoonallisuus :)