portaat.jpg

Juha Tapio laulaa: " Kun on riisuttu kaikki,ihmeen hyvä minun on,eipä tarvitse mitään mies tarpeetton"

Kuitenkin olen varmasti jo saanut tietää , että vaikka miten tarpeettomaksi itsensä tuntisi ja siitä nousee, eikä pitkällekään kävele niin  jo joku tulee ja kysyy, ei näe minua tarpeettomana , vana voin olla hänelle se ainoa oljenkkorsi , joka tietämättäni sanoillani, juuri siinä hetkessä, autoin että hän ei hukkunut..

Milla tavalla ketäkin riisutaan ja missä muodossa, koska ja milloin, sitähän emme tiedä.

Jostain syystä joka vuosi jo 6 vuotta kohta , tämä vuoden aika ei ole minullekaan helppoa, tunne tiivistyy itsestään , vaikka olisikin halunnut päästää kaikesta irti , ehkä kuitenkin on vielä jotain asiaa, jota täytyy työstää.

Kyse on tietenkin elämäni tärkeimmästä asiasta omassa kategoriassaan.

Ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen raskauteni, ensimmäinen synnytykseni ja sen myötä vielä huikeampi tunne ja rakkaus jota koin esikoiseni synnyttyä,kaikki se uusi ja ihmeellinen hänen katseensa ja kysymystensä kautta elettynä. Kyllä Äitien pitää tietää ja osata paljon, vaikka ei voikaan lopulta kaikkea kestää murtumatta.

Kuinka siis voisin unohtaa hänet , kuinka laittaa syrjään.

Rakkaus on edelleen , ja vieläkin tuntuu että jäi jotain sanomatta, vielä kerran jos olisi saanut pitää kädestä ja kertoa rakastavansa, kertoa, että olisi tämän kaiken halunnut sinulta ottaa ja käydä itse sen läpi , oman lapsensa puolesta on valmis tekemään mitä tahansa. Koska hän myös antoi minulle kaiken sen , mitä esikoisena toi tullessaan , elämän: sen kulma- ja tornikammarin tunteet, itkut ja naurut.

Voi kuinka kaipaankaan ja rakastankaan edelleen.