Tuossa juuri lopettelin ikävien uutisten selailun, oli Epsteeni henkensä riistänyt ,suuressa synnintunnossaan kai, sanotaanhan Isossa Kirjassakin että on parempi laittaa myllynkivi sellaisen kaulaan joka yhdenkin näistä pienimmistä turmelee, se vain ei ole yleisesti käytössä se rangaistus pedofiileille...myllynkivi kaulaan ja kirkonmäelle... oli setvittynä vanhemman konstaapelin osallisuutta dopinki ja huume vyyhdessä ja puhumattakaan fitnes naikkosen rahanpesusta.

Minkitkin oli nostettu tapetille kotkien kanssa lokkien hävittämisessä.

Vaikkakin, ei siihen tarvita matkustaa kauaskaan, kun näitä kieroutuneita heittiöitä on teiden varsilla vaanimassa lapsia. 

Miksi tämä kaikki on tehty,  siksikö että " Kun mikään ei riitä " ihmiselle.Kun kaikki herkkyys katoaa elämästä ja aineellistuu merkkeihin.

Ihmisen psyykeä on helppo manipuloida.

Minä olen hyvin suosittu tietyssä piirissä , minä olen vahvakin kuin mikä , ilman dopinkia, minä olen kaunis hymyinen, ilman hampaiden valkaisua ja tiedän suunnattomasti asioita , ilman itsekehua.  :)

Ai miksikö? Siksi vain että olen mummo ja 4 v pojanpoikani katsoo minua kuin aarrearkkua, koska osaan neuloa sukat ja lapaset ja tehdä pikkuriikkiselle oravallekin lapaset talven varalle. Osaan tehdä linnunmunista kakkua         ( kana on kuulemma lintu ) Lauletaan laulut ja sepitellään runot. 

Ja siksi että meidän huumoritaju on aikalailla samalla tasolla nauramme " Pieraise matkalla" tyyliin tokaisulle ja me osaamme nauraa itsellemme molemmat.

"Hetkinen sanoi Putkinen ja pieraisi puhelimeen"

Ei elämää saa ottaa liian vakavasti, pientä tervettä kevennystä on olatava reseptille kirjoitettuna, semmoista kuplivan hyrisevää. Tottahan se on kylläkin, että selkä meinaa katketa liian monesti ja liian isojen vastoinkäymisten kohdatessa.Itse olen saanut nyt viettää ihanan seesteistä kautta, kukaan ei ole sairastunut tai kuollutkaan lähipiirissä tällä kertaa.

Kun isot ikävät ja murheet kohtaavat, sieltäkin takaa löytyy ne nauravat muistot, kuin esimerkiksi olen tässä sisareni suhteen muistellut. Muistanut kuinka hän kaappasi kainaloonsa kun menin kyläilemään ja huudahti "Miun rakas pikkusiskoin". Ei me koskaan säästelty sillai naurussakaaan, kun nauramaan päästiin. Hekoteltiin vedet silmissä ja likipitäen pissit housussa, naurettiin jotta  lopulta oli rento olo.

Se oli terapeuttistakin.Ja olikin terapeuttista tottatosiaan.

Olen saanut olla onnellinen kun kohdalleni on elämässä poikennut enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja. Pahoilla on tapana saada turmeltumaan jo mahdolliset hyvätkin ominaiosuudet, eihän sitä turhaan sanota vanhassa sananlaskussa että " Huono seura turmelee hyvätkin tavat" ja niin  se on. Tyhmyys tiivistyy porukoissa. Vanhanalin on hyvä osata karsia negatiisen energian levittäjät vaikutuspiiristä.

Hampaattomista uutisista sen verran, että kun eilen sain yllättäen kuulla uutisen jossa hyvin monimuotoisesti kerrottiin vauvan syntymästä sukuun, siis ainakin 40 minsaa hampaatomasta ei vielä hymyilemään taipuvasta suusta, vauva uutiset on suloisia ja elämän on niin hyvä jatkua ja uusiutua. Voimme vain toivoa että osaisimme luoda heidän maailmaansa mallia hyvästä elämmästä, että emme pilaisi heitä luulemaan että onni piilee luisvuittoneissa ja muissa kuplissa.

Elämän kiertokulku on  aika yksinkertaista loppujen lopuksi.Syntyä, elää ja kuolla, millä höttösillä sen elämän sitten reunustaakaan , ninn se lienee niissä valinnoissa sitten.