perhosen%20toukka.jpglainakuva 

Lapsi oppii  äidiltään  ja äiti lapseltaan , myös tottakai isillä ja lapsilla on sama vuorovaikutteisuus, mutta ehkä eri painotteet.  Johtuen kait siitä eri näkökannoista ja kul,mista, millä asioihin suhtautuu.

Tämä katomato juttu esimerkiksi. Hän, lapsi näyttää pullean harvassa karvajouhia selässä törröttävän perhosen ison toukan  A : isälle, johon isä tuumaa: " tuolla saa ison kalan" B:tyttökaverille : " iik,hyi mikä tuo on", sormet kurkkuun merkki ja yök,yök,yök" C : äiti: osaa nähdä lapsensa ilmiömäisen suuntautumisen matobiologiaan, kaiken mitä lapsi näyttää äidille, se aina sisältää jotain syvää,kaunista ja hyvää.

Tämä "katomato" oli kylläkin esikoistyttäreni, lupaavan matotutkiskelijan aikuisiän löytö.

Hän oli mökillä miehensä kanssa ja  aina laitteli kaikkia kuvia viestitellen ja niin tämä muhkea matokin tuli messengerillä mun kotokeittiöön.

Olisin niin halunnut sen aikaisen puhelimeni elävän saman ajan ainakin kuin minä , koska, se puhelin sisälsi niin paljon digitaalista yhteyden pitoa ääniviesteistä alkaen ja siinä oli myös esikoiseni numero ja muutama muukin  muukin juttu. Haluisin sen säilyvän , mutta heti kohta kun olin tehnyt päätöksen että säilytän tyttäreni numeronkin, enkä poista sitä, nin puhelin teki täydellisen irtioton minun käteni säätelystä, se vain pimeni ja hukkasi kaiken arvokkaan ja rakkaan mitä siihen oli laitettu, se viimeinenkin viesti, jonka sain tyttäreltäni, senkin se pöhkö puhelin nielaisi bitti avaruuden mustaan aukkoon. Se puhelin olisi ollut kulkukissoineen ja matoineen ja muineen oikea yksilöaarre minulle, ohut lanka johonkin mitä ei enää ole.

Noh, tyttärenihän neuvoi meitä jatkamaan elämää ja elämään sitä nimenomaan. Kai sillä sitten oli tarkoiotuksensa sen sisällön katoamisella. Nykäisi sen mukaansa, kun huomasi tahtoni säilöä se .

Eilen aivan yllättäen, siinä illansuussa herahti vedet silmiin ja tuli mieleeni se viimeinen keskutelumme ja toivotukset hyvään yöhön ja ikävä kouraisi  niin syvältä , se kuristi kurkusta ja sai niiskuttamaan ja nikottelemaan, ikävä, luulin sen jo muuttuneen sellaiseksi, ettei se niin ikävä ole kuin alussa.

Mutta , menihän se hetki siitä ja nosti mieleen juuri muunmuassa tuon katomato huudahduksen . Eikä hän koskaan epäillyt pienenäkään , ettenkö minä olisi nähnyt juuri sen hiedouden minkä hänkin näki, paitsi, sitä hän ei tiennyt , että minähän näin vielä enemmänkin, minä näin sen katseen ja tunsin tunteen, millä hän eläytyi tutkiskeluun, kyselyyn ja toteamiseen. Äidit ovat varmasti maailman onnellisimpia ja myöhemmin surullisimpia,onnellisia kun saa osallistua äiti/tyttö juttuihin, sellaiseen, mistä miehet ei ymmärrä , äiti tekee parhaan ja tiukimman ranskalaisen letin  ja monta muuta tärkeää ensi juttua,...ripsiväri ja katse silmiin ennen ensimmäistäkään ripsivärin laittoa, sitten sen jälkeen katse on hitusen itsenäisempi ja mennyt ei palaa.

Surullisin kun lapsi lähtee ja äiti jää, vaikka olisikin saattamassa vuoteen vierellä, ei äiti voi estää tapahtuvaa, ei tiedä tyttären tunne skaalaa, onko pelko,ihmetystä ylläätystä vai mitä , vai kaikkea yhdessä, kun raja aita ylittyy...kiitosta perille pääsystä ja hyvästä suorituksesta maan matosten kanssa. Jos lapsi ei saa turvallista ja tasapainoista elämää ( tasapaino on suhteellista) , mutta jos sen sijaan on vaikka kammottavaa sotaa ja tappamista ympärillä, kuten nyt Syyriassa on meneillään, lapset eivät näe toivoa tulevaisuudessa ja vanhenevat siältä käsin liian nopeasti, pystyvät päätöksiin ja itsenäisyyteen, mutta onko siinä mukana inhimillisyyttä eilman rakkautta.

Voi kaikki maailman lapset, teidän tulisi saada juosta vihreillä niityillä paljas jaloin, kokea se nurmen pehmeä nukka, nurmen nukka,  sitä läpyskää vastem jota jalkapohjaksi kutsutaan . Eikä se ole imelää nostalgiaa, vaan totta, ihmisen lapsella pitää olla oikeus yksinkertaiseenkin elämään, niin että ei joudu aikuisten sodista kärsimään tai vielä pahempaa, aikuisten oikeuttamattomia sotia sotimaan. Aseteollisuuden riistämäksi joutumaan.

Voi olla että otan tien varrelta varovasti kämmenelle madon, nousen bussiin, vilautan lippua ja nostan madon näkyville kämmenellä ja sanon " kato,mato" , eihän sitä tiedä jos se olisi vaikka päivän kohokohta näkijälleen : D