kviven%20voima.jpg

Ajattelen muutosta kodista kotiin positiivisena asiana.

Yleensä ja  silloin kun olin  nuori ja vetreä, rakastin suoranaisesti muuttamista. Milloin itselle apuna tai kavereille.

Mutta nyt olisin suositellut itselleni tavaroiden pakkaanista ja purkamista varten henkilöitä. Itseni  jalka oli heikossa hapessa nilkan nivelsiteiden muljahtelun jälkeen ja kun se olisi ollut hanskassa , niin oikea kylki kipeytyi niin maan vietävästi. Luulin etten ole kantanut mitään painavaa, lieneekin tullut siitä kun katsoin painavien laatikoiden nostelua. Semmonen kipu, joka on likipitäen verrattavissa umppari tulehdukseen. Kaikkin puolin otettiin nyt kattava mangeettikuvaus, jossa onneksi, siis onneksi todettiin sisäelimien taholta , jotta kunnossa ovat. Siis tämä jäi mysteeriksi koko kivun lähde, ei kärsi syvään hengittää, ei kumartua, eikä ainakaan yskäistä.

Jostain syystä minua maailmankaikkeus muistutti, mitä on olla kovan kivun keskellä.

Malmille  ja erityisesti päivystys poliklinikalle päin isoja kiitoksia, kohtelu oli ammattimaista ja todella hyvää, yksikään tapaamistani hoitajista ei näyttänyt möllinaamaa.Olivat niin virkeitä jottoikee. Piipahdin yön vielä meilahden päivystyksessä ja sama homma jatkui siellä, kohteliaita ja  asiallisia ja  mikä kiinnitti huomiotani, oli se että melkein voiton vei nuoren puoleiset sairaanhoitajat, mies sairaanhoitajat. Alalle on siis enenevässä määrin hakeutunt miehiä. Heillä nyt ei ainakaan hormoonihyrrä estrogeeni vaihteluineen asennu päälle.