Jos jotain haluaisin, niin haluaisin osata laulaa ja soittaa Ida Elinan lailla.

Hän nostaa kanteleen pois nuhjuisista nurkista ja saa vakaan vanhan  Wäinämöisen taatusti kieräyttään kylkeä haudassaan ja vilkasemaan lapikkaittensa kuntoa, nimittäin Ida Elinan stiletoissa ei ole moitteen varaa....

Mikä vapaus ja ilo hänen tulkinnoissaan onkaan ja kannel , sehän elää uudella tavalla hänen sylissään. Tulkinta on kuin vain taivas olisi rajana, mutta sehän ei voi pitää paikkaansa, lauletaanhan entisen laulun sanoilla :" Mun kanteleeni kauniimmin , taivaassa kerran soi...." Kiitän ja niiaan ja odotan innolla uusia tuulia... :)