Taka-alalla ajatuksissani on jostain syystä pari päivää pyörinyt esikois tyttäreni viime  lausahduksia.

Siispä laitan ne ylös.

Kun hän oli viimeisen kerran luonani käymässä,miehensä kanssa ja parin päivän päästä siitä jo joutuikin viimeiselle sairaala reissulle. Hän ei halunnut Terhokotiin, vaan koska sai oman huoneen syöpäosastolla ja luotti hoito henkilökuntaan ja hoitavaan lääkäriin , tässä tapauksessa kivun livitykseen ennalta sovitusti.

Hän oli terveydenhuoltoalan ammattilainen itsekin ja ei vanhakaan, ei siis ammattitaito, eikä nuoruus estä sairautta niittämästä kauneinta viljaa.

Palaanpa hieman ajassa taakse päin. No, hän siinä halusi ne " kräämipulla kahvit", niitä siinä nautiskeltiin, sitten hän keikkui kuin pikkulintu siinä korkealla jakkaralla ja sanoi. " Mikä lintu mä olisisin...."... Paljon ja monesti on pieni lintu minulle lohtua tuonut ja viestiäkin. Monesti matkalaukku on muistuttanut siitä kuinka hän kertoi oman matkalaukkunsa olevan rakkauden täyttämää elämää täynnä, kehotti meitä jatkamaan elämää....

Siinä sairasvuoteellaan , meidän läheisten läsnäollessa hänen toiseksi viimeinen lauseensa oli : " Kiitos Jeesus" , olen monesti ajatellut, joko hän näki tuonpuoleiseen siinä. 

Niin, kun sitten mietiskelin sen lintujutun merkitystä ja sitä, kun pikku lintu siunaustilaisuudessa tuli kappelin ikkunan taa, ensin ylös ja siitää alemmas , tuli  hiukan myöhässä Ave Marian soidessa, oli loppuun saakka siinä räpyttelemässä, siitä muistinkin , kuinka hänellä oli sellainen piirre, hän myöhästyi usein ja tapaamisista, ei siitä sen suurempaa numeroa tehty.

Nyt sen muistin, se avautui niin , se  kiireinen rientäminen ikkunan taakse  ,     katsomaan siunauksen loppu hetkiä, siinä hän kävi pikku linnun muodossa kertomassa että elämä, jatkuu,  se oli kuin salasana..rajan takaa. 

( ehkä hänellä oli jotain puuhaa muualla päin, enkeli lentämistä ja semmoista ja sen lomassa sitten muisti meidät ) 

Iso ikävä ja kiitos mieli lohdutuksesta, ne molemmat kulkevat mukana aina.