Helou, vaikka jonkun mielestä voi "meni  viikko virkatessa " lausahdus olla vitsi, niin sen terapeuttisen hyödyn vuoksi pitäisi virkkauksen olla laajemmassa terapia käytössä.

Onhan se "Vihavirkkaus tai neulominen jo keksitty, kun purkaa sen suuren energia määrän kättensä työhön, siitä voi saada mielihyvääkin. Jos nämä lähi-idän maat eivät olisi niin macho maita, niin siellä olisi paljon virkattavaa.

.Jos

Miksihän kautta historian sivumme tätä ei ole vielä oivallettu, pahan teosta kertakaikkiiaan ei palkittaisi millään vankilan" valmistu lakimieheksi " ohjelmalla.

Ei  vaan pahan olon purkaminen ja luoonteen vinoon kasvaminen täytyisi voida kanavoida jo ennenkuin se johtaa hirmuvaltiuteen ja massamurhiin. Vankilaanhan ei voi tietysti virkkuukoukkuja viedä, koska ne ovat vaarallisia väärissä käsissä. No, jokatapauksessa minä odottelen Sacret Spacen ( by Helen Shrimpton) lankalisäyspakettia ja siinä odotellessa aloitin Kuiskauksia menneisyydestä ( Helen Shrimptonin malli sekin). Aika mielenkiintoista, kun antaa nimen työlleen, siihen kasvaa tarina mielessä.

Tämä menneisyyden kuiskailu esim. lennättää muistoissa värien kautta aika paljolti lapsuuteen.

Lila väri, veden vihteä , Oliivin vihreä, valkoinen.

Lila liittyy lapsuuteeni ja kesäpaitaan , jonka olin juuri saanut koulun kesäloman alkaessa, etuosa oli lila/valko ruudullinen ja takaosa lila ja eikä siinä ollut hihoja.Kaunein paita ja pehmoinen,paras mitä minulla oli koskaan ollut. Se oli ensimmäistä kertaa käytössäni kun menimme veljien kanssa uimaan Hietajärvelle, juoksimme koko matkan, uimapuku oli valmikksi jo päällä. 

Sanoin vuotta nuoremmalle veljelleni että heitettäis " voileipiä"ensin, löysin sopivan litteän kiven, vaikka se oli ehkä liian suuri, heitin ja siinä samassa veljeni pää nousi sukelluksesta veden pinnalle, juuri sen kiven pitikin osua samalle reitille ja  hänen päähänsä, veri alkoi heti vuotamaan runsaasti, kuten pään aluelta yleensäkin. Hän onneksi sai uitua rantaan ja minä vannoin, etten tahallani sitä päähänsä heittänyt, en keksinyt siihen muuta laittaa kuin sen uuden paitani ja lähdimme kotiin. Eihän se veri siitä paidasta, kampapuuvillasta mihinkään irronnut.Mutta kesä oli siitä huolimatta hyvä ja onni onnettomuudessa, ettei veljeni hukkunut sen sileaän tien

.Lilaan väriin liittyy myös onnellisia kesäpäiviä, nyt vielä muutaman vuodenkin takaa, hei hellettä ja helliä tunteita.

Kuinkas  ollakaan veden vihreäkin liittyy lomamuistoihin, kuopuksen kanssa seikkailu Turkissa, hyvä loma joka alkoi sairaala reissulla, olin kai juonut liian vähän vettä, verenpaine romahti, ja tiputukseen eka päiväksi, kun muut menivät vuorelle. Siitäkin selvittiin ilman kuolonuhreja.

Valkoinen on ollut työpukuni väri useamman vuoden, työskennellessäni sairaalassa, siihen kuuluu myös kesä.

Virkkuukoukun vihreä  varsi on  minulle sopiva ergonomisesti muotoiltuna ja pehmeä pinnaltaan. Suosittelen.( e. bay) 

Helen Shrimpton itse kutsuu näitä peittoja huoviksi, minä taas torkkupeitoiksi, kun en villaa voi astmani takia virkata.  Nyt minulla on kiire virkata, kun odottelen tuossa puolen kuun maissa käyntiäni sille silmä klinikan  puolelle.