Kirjoitan tämän vielä tänään, etten vaan unohda koko kuukauden alun kohokohtaani, joka koskee rehellisyyttä ja avoimuutta käsitellä kaikenlaisia ajankohtaisia asioita.

Tänään sain puuhata oikein sydämen kyllyydestä lapsen lapseni kanssa,

 Katsottiin syödessä jääkiekkoa, hän opettaa kuulemma mummon katsomaan ja neuvoo kuka on suomalaisia ja ketkä ruotsalaisia, eihän minulla ole siis hätäpäivää. :)

Sitten leikittiin synttäreitä jotka pidettiin koulussa, koululuokan  lattian virkaa ajoi tiikkinen 60 v vanha olohuoneen pöytä. Laavamehua jääkarhuille tarjottiin liki satavuotiaista kiinalaisista posliini kupeista ja limua Arabian yhtä vanhasta maitokannusta. Hän kyllä tuntee kauniin astian kun näkee sen, siinä ei sitten ressata enää muovikippojen kanssa .

Koska synttäreillä soi koko ajan kuulemma musiikki, niin hän soitti huilua, minä rumpuja ja laulaa  lallattelin samallaja, talon isäntä soitti mandoliinia, tai minä sain ensin pienen luvan sen soittoon mutta, koska poika halusi rckia ja mandoliini taipuu vain taitavissa käsissä niin päädyimme piippolan vaarin tahdissa olkapäitä heiluttelemaan. Juhlan tuoksinassa sitten äiti karhut siirtyivät sivummalle keskustelemaan..tanssilattian reunoille... jättimäisistä pieruista,  niin , se oli kuulemma äitien sydämellä tällä kertaa kun lapset juhlivat, äidit näyttivätkin aika vihkiytyneiltä seinän reunalla keskustelleessaan. : D Oliko kyse hiilijalan jäjettömistä purkauksista tai mahdollisimman vähäpäästöisistä, sitä ei tarina vielä kertonut, mutta hauskaa meillä oli.