Minä olen vain media paersoonana tuntenut Jari Sarasvuon.

Eilen häntä haastateltiin viiden jälkeen ohjelmassa, jossa juonsi Baba. Voi kuinka ihana pätkä se olikaan, mieheni kysyi minulta ensin että :" Miksi kummassa Sarasvuo  näyttää tuollaiselta" ? Tulin siitä köökin puolelta paikalle ja laitoin silmäklasit päähäni jotta näkisin kunnolla ja todentotta, hän näytti erilaiselta kuin ennen.

Poissa oli sellainen itsetietoisuus ja peli/voittaja meininki. Hän oli liikkuttuva kyyneliin saakka, hän nauroi ja oli totinen, mutta ei totinenkaan kuin ennen oli. Ei hän ollut laihtunut, tekikö ruskea väri sitten jotain yleisilmeeseen, en osaa sanoa. Mutta muuttuneelta mieheltä hän näytti ja kuulosti.

Siitä sain lohtua viirusmaailmaani kun hän oli samaa mieltä minun ruohonjuuri tasoisen ja keittiöpsykolgiaa harrastavan asenteeni kanssa , nimittäin niistä rahoista joita nyt yrityksille jaettiin, joiden luultiin olevan pahan ajan ylipääsy rahaa, mutta se onkin tulevaisuuteen panostettavaa kehitysrahaa. Voisin jopa otsikoida : Minä ja Sarasvuo olemme likipitäen samaa mieltä ... vähän tyyliin otsakkeelle: Suomen talvisota ja Nigaraguan lyhytsarvinen sarvikuono.Yhtä vähän meillä yhteistä löytyisi .

No kerrankos sitä tekevälle sattuu ja jos usen sattuu, niin siihen tottuu, sanoisi mummoni mun.

Sitten totanoin, kohta viisi kuukautta kun jalkani teloin , nivelsiteet meni sieltä ja täältä, jalka kyllä on saanut parantua hyvin,(vaikka vei 12 vikkoa ja ylikin hieman parantuessaan lopullisesti) kun tuli tämä vakavasti suositeltu vapaaehtoinen kotikaranteeni alettua, vähän ohimennen siinä rupateltiin asuin kaverini kanssa, kuinka olemme pääasiallisesti kestäneet pieniä ympyröitä räjähtelemättä, osattu antaa tilaa toisen yksityisyyttä kunnioittaen ja hyvät käytökset sisäsyntyisnä helpottavat asiaa,toisen netti ajankäyttö ei ole tuntunut olevan poissa kummaltakaan ja jopa halattukin kerran päivässä.

Suuri plussa , sanoisin siihen rauhanomaiseen eloon lienee siinä että alkoholi ei ole ollut tylsistyttämässä aistejamme ajankuluna.Eikä maanistamassa nousuhumala vaiheessa käytöstämme.  Osaa käyttäytyä paremmin vaikka sitten netissäkin chattailisi, oli tuollainen otanta ohjelma jossa ihmiset kertoivat alkoholin käytöstä nyt korona aikana, jokukin kertoi sammuneensa chatti palstan kupeeseen ja eikä muistanut kuinka flirtiksi olikaan äitynyt puolelta öin. Alku kuukautena se ehkä on vielä mennytkin paremmin , mutta kohta puoli vuotta, niin siitä kotona tissuttelusta varmaankin katoaa uutuuden viehätys.

No sellaista lienee ollut kautta netin sivun, sitä ryypiskelyä joka sitten kirjoituksissa tulee illan mittaan ilmi. Lopulta siinä halipusuja jaetaan joka suuntaan, ei sitä enää tule ajatelleeksi millainen turjake/turhake sielllä ruudun takana voi olla viihdykkeenä. Niinkauan kun ei aleta rahaa huijaamaan kaikki hyvän käytöksen rajoissa oleva yhetydenotto on ihan suotavaakin, yleisellä linjalla, voi olla mukava osallistua tietokilpailuun sun muuhun kun sitä aikaa nyt riittää.

Minulla aika kuluu edelleen virkatessa ja kissalla virkku palojen koe käyttämällä.

Onhan tämä aika kaikenkaikkiaan taas ollut kuitenkin sitä sisareni menetyksen läpikäymistäkin, on niin edelleen iso tyhjä paikka siinä kohtaa, eikä sitä voikaan kukaan ottaa,ne monet kerrat: Soitanpa siskolle hetket....mutta niin paljon helpompi hänelle kun ei tarvinnut omaa sairauttaan läpi viedä tämän hetkisen maailman tilanteen keskellä. Rauha hänen sielulleen ja keveät mullat olkoot harteillaan, vaikka eihän niitä siellä maanpovessa enää painomittailla mitään.

Perästä tullaan joka ikinen, oli se mikä paikka tahansa, siskon kyseessä ollen tietenki se on valkoinen ja kultainen ja vihreä    ja sininen taivas.

Hän joskus kertoi kuinka vähällä hänestä oli tulla sairaanhoitaja helsinkiin ja silloiseen sairaala Sanervaan olisi kuulemma ylihoitajaksi alkanut. Olisi kyllä hyvin sopinutkin valkoiseen mekkoon hilkka päässä, ja osasi olla tasapuolinen kaikkia kohtaan, mutta niin hyvässä kuin ohjauksessakin. kyllähän aina jotain täytyy ohjatakin oikeammalle ja suoremmalle polulle matkaa tehdessä.Luulen hänen viihtyvän taivaan valkoisessa kläningissä .