Juha Tapio   laulaa

"Siksi laulan:

Eläköön  Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Eläköön hellät yöt
Ja rakkaus arpinenkin
Suru, myös sirpaleet
Sillä tarvitsin mä senkin
Eläköön kyneleet "

Nyt moni elää pelossa , toiset ymmärtämättömyydessä, jotkut jopa välilpitämättömyydessä.

Mutta kun mainitaan Raha, useat terästäytyvät, vanhat haalinta vaistot nostavat päätään mämmituokkosten ja hämähäkin seittien seasta ja huutavat röyhkeänä : Raha, raha ,raha.

Olipa kyseessä sota tai rauha, rakkaus tai viha, kaikella tuntuu olevan hintansa.

Ihmisen hinta määräytyy hyvin merkillisten mittojen mukaan. Sydän jos on puhdasta kultaa, onko se eri arvoinen kuin jos kyyneleet helmiä ois,ei yhtäkään niistä antaisi pois.

Minä esim. olen ollut viikkotolkulla kotona, hieman pyrähtänyt pihalla, päivästä toiseen. En tohdi lähteä , jos astmaatikkona saankin tartunnan ja kuolen. En halua olla niitä tilastoja kasvattamassa.

Nyt olen odotellut pääsiäisten ohi menoa, jotta voisin kysyä saisinko korona vasta-aine testin. Pikatesti netistä tilattuna , sormenpään verestä mitattuna olisi vajaa 60 e, mutta jos se olisi positiivinen, se selittäisi sen n. 10 vrk:n sairastamisen. Sitten voisin lähteä ulos, mennä bussiin ja ties minne tieni veisikään vapauden huumassa. Minun vapaan askeleen hinta olisi siis n. 60 e, Mehiläisessä 200 euroa.

Voisin kulkea ilman että kantaisin viirusta ja sitä muille antaisin.

Mutta sen mahdollisen positiivisen vasta-aine testin tulos kertaantuisi positiivisesti laajemmalle kuin koti ovelleni. Voisin siinä taoauksessa mennä laspen lastani tapaamaan, voisin piipahtaa yksinäisen iäkkään ystäväni luona kaffella, varsinkin tämän ikäihmisen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi olla kotona, eikä kukaan saisi käydä.

Hän mieluusti tilaa taksin ja menee ruokakauppaan ja kauppakeskukseen ihmisiä katselemaan, hänkin sanoo tulevansa mökki höperöksi, kuten niin monet muutkin.Ja milläs estät .

Mutta, palaanpa laulun sanoihin jotka minua puhuttelivat tässä aamu kaffellani, joku jää korvaan soimaan, joidenkin sanat puhuttelevat ja Juha Tapion sanoitukset yleensäkin puhuttelevat, koska ne tulevat niin kohti, kertovat kuin monen elämästä suoraan.Ikäänkuin hän itse olisi sen kaiken kokenut ja elänyt, mutta ei kai sentään, Hän on taitava sanansaattaja, lauluiksi muovaaja , laulu, jonka sisään ja syliin voi käpertä, tai kädet levällään taivasta kohti itkeä, itkeä ilosta,itkeä surusta , kyyneleet ovat aina yhtä kirkkaat.

Joskus kun minä haluaisin kirjoittaa tunteista runoja, pelkään niitä kirjoittaa, koska minun kohdallani ne olisivat niin henkilökohtaisia ja se aiheuttaisi haavoittuvuutta ja näyttäisi heikot kohtani ja jos heikko kohta olisi selän puolella, varmasti joku käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja puukottaisi selkään.

Että semmosta, tahtoo ulos ja kaikkeen maailmaan pikku hiljaa,mutta olen kuuliaista kansaa ja noudatan hallituksemme neuvoja, istun kotona ja syön Fazerin sinistä suklaata.

Ainakin minä kuulin , tai ainakin luulin Sanna Marinin sanovan : "Pysykää kotona ja syökää Fazerin sinistä suklaata " :)