Mielestäni  heimo savolaiset osaavat ja ovat hyvin taitaviakin kiusaamisessa, vähättelyssä ja panettelussa ja vahingonilon ilmaisussa.

Vaikkakin useat  kaltoin kohdellut jatkavat saamaansa kohtelua, mutta siihen kyllä myös voi ympäristö tekijöiden vuoksi sairastua-, muuttua näkemänsä mallin mukaiseksi, ei kaikki sittenkään  vaan jotkut.

Sairastua niin että lopulta on kaiken maailman kiusaaja.

Ai, mistäkö tiedän, tottakai tiedän, onhan juureni savossa.

Siellä minäkin sain muutamien ympäristö tekijöiden erilaisia ollessa tutustua sellaiseen erityiseen vahingoittavaan asiaan kuin koulukiusaaminen.

Olin kolmannella luokalla koulussa , 2 isompaa tyttöä olosuhteiden  toisen kotona hankalia ollessa , ottivat minut kiusaamisen kohteeksi.

Se oli todella sairasta hommaa, minut eristettiin kavereistani, eräältä kysyessäni, miksi hän ei leiki enää välitunti leikkejä kanssani, hän sanoi että ne 2 isoa tyttöä uhaten jatko toimenpiteillä kielsivät.

Olin siis yksin, kukaan ei uskaltanut puhua kanssani ja nämä tytöt ajoivat välitunneilla minua metsään piiskan kanssa. Eikä kukaan uskaltanut avata suutaan ja puuttua asiaan.

Mutta, en lannistunut, vaikka koulunkäynnin ilo katosikin.

Pojat olivat reilumpia meidän koulussa, he eivät olleet kuin juoruakat  ja koirat , räksyttämässä.

Siihen  maailmanaikaan  oli selkeästi vielä eroteltavissa eri ryhmiä kuten: juoruakat, he kulkivat ja viljelivät huhupuheita ja ilkeitä juoruja, panettelivat ja ryystivät siinä sivussa kahvinsa sokeripalan läpi tassilta.  Eikä he nostaneet kunnianloukkaus syytteitä jos heidät olikin leimattu juoruakoiksi, ei, koska se oli jopa kunnia titteli. Juoru ukot olivat saman tapaisia. 

Sitten oli hunsvotit, he olivat semmosia vähän kuin saimaanrannan maalarit, viljelivät ilolientä juhlissaan ja väliajoillakin, lauloivat kävellessään pienessä laitamyöhäisessä tien leveydeltä kotiinsa ja vikittelivät naapurin muijia, jos ei omaa ollut, eikä se omakaan hidastanut vikittelyä.

Sitten kai oli tavallisiakin hyväsydämisiä ihmisiä, kunnon naapureita, he antoivat lapsilleen tukkapöllyjä ja selkäsaunoja ja seisottivat kamarin nurkassa, yrittäessään kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia.

Erityis naapuri oli pieni kultainen, valkohapsinen mummeli, meille lapsille aina niin kiltti. Hänellä asui 2 aikuista poikaa siinä mökissä ja jos hän heille jotain sanoi, hänen sanansa oli laki, eivät he ainakaan ääneen uhmanneet käskyjä.

Hänellä oli henkinen valta ,uskovainen sydän, hän hallitsi kodin järjestyssäännöt ja niiden noudattamisen.Hän oli vähän kuin kolumbialaisissa elokuvissa, matriarkka pitää siellä "poijjaat" kurissa.  Vaikka miten iso ja hirmu mafia korsto olisi, nin kun äiti jotain sanoo se on niin ja piste.Hän oli oikeudenmukainen , eikä juorustellut.

Sitten olimme me, iso perhe ja lapset saivat kuulla yhtä sun toista, niiltä ilkeämielisiltä juorustelevilta eukoilta. Minä,  ihmettelin heidän julmuuttaan käyttäessään henkistä väkivaltaa.Enhän minä vielä voinut ymmärtää kaikkea, mtä he suustaan suolsivat, mutta se karaisi tulevaisuutta ajatellen. Kasvatti sisua, jos ei siinä hetkessä oikeanlaista, niin pitkässä juoksussa ja jalostuneena, siitäkin on hyötyä ollut. Olla kiusattu  ja köyhän perheen keskimmäinen lapsi.

Pikkuveljeni soitti ja kertoi : " ainiin, savolaiset ottavat kaiken irti uudenmaan sulusta, lähettelevät viestejä,elekee tuluko tänne, työ outta suastuneita" , unohtaen siinä samalla että kaikki lomalaiset melkein kulkivat meidän alueen läpi julkisilla omiin maakuntiinsa ja kahvillakin rähmäpullan kera poikkesivat.

Hyvä ettei jo sotaa julisteta maakuntien välille.

Eihän tämä meidän vika ole, eikä meistä lähtoisin, tämä korona, Korona baari oli jo silloin kun synnyin, kyläni kirkon kupeessa.

Vainoharhaisuudelle ja salaliitto teorioille tällainen on kulta aikaa.