Avoikukkaanen30_145545453_HDR.jpg

 

Ensin tuli voikukat, koko alamäkeen menevä pelto oli aivan valtoimenaan voikukka, se oli kuin kultaa ja siirappia  ja mehiläiset pörräsivät, siinä pellon halki kulki kapea polku, jota pitkin juoksimme metsäiselle koulupolulle.

Ja aurinko paistoi, sellaisena lapsuuden kesät ovat mielessä.

Viimeinen koulupäivä oli jänittävä, silloin ainakin täytyi mennä metäspolkua, koska se oli niin paljon lyhyempi kuin maantie.

Ainoa miinus merkkinen seikka siinä metsäpolulla oli mustan mummon mökin rauniot mäen päällä ja naapurin hevosaitaus juuri ennen koulua.

hevonen_ja_kello.jpg

Ja se hevonen kun kuuli meidän lasten äänet, vaikka se olisi siellä kaukana oman talon nurkalla seissyt , laukkasi se tuhatta ja sataa siihen ja meitä pelotti ja me juostiin kovempaa kuin koskaan. Se viimeinen cooperin testi ennen todistuksia, sitten saatiin huilata kesä, eikä juoksu harjoutksia tarvinnut pitää hevosenkaan meille :)