Tänään aamutuimaan olemme  tutkailleet Interfkooran toimintaa, ja olen saanut tukena antaa vinkkejä millä tavalla , millä kukkasin ystävän pois menoa muistaa.

Siitä tuli mieleeni vahvasti  tapaus toiseksi vanhimman veljeni hautajaisia kun aloin hänen esikoisensa kanssa järjestelemään. Hän mietti kynttilöitä,tuikkuja ja mainitsi " Millaisia kukkia pitäisi laskea.... " Minä katselin siinä kaupassa kirjaa, joka oli joku käytös ja tapatieto  kirja suurenpiirtein. Se avautui kuin itsestää sivulle jossa luki älkää viekö punaisia ruusuja haudalle.

Veljeni tuntien tuli juuri sellainen tunne että hän halusi vaikuttaa kukkien laatuun, Horsman hän olisi halunnut varmaankin ja sanonut vielä sen olevan kaunis luonnon kukkanen.Hän oli semmonen, reipas tapaus.

Toinen sattumus liittyy isoisäni kuolemaan, olen sen jo joskus maininnutkin, olimme pikkuautossa istuneet jo tovin, kun ajelimme lapista savoon, sitten ihan siinä siskoni lähes pihassa, isäni avasi radion ja sieltä kuului jyrähtävällä äänellä " Minä elän, en ole kuollut". isoisälläni oli sellainen jyrähtävä ääni, minun tuli ihan niskavillat pysttyyn olo. 

Kukaties, ne eivät ole sattumia, eilen kävimme kävelyyllä metsäässä , kun rakkaani oli saanut ilmoituksen ystävän pois menosta , koko matkan mennen tullen mustarastas lauleli seurassamme.....