cats.jpg Pienoinen katsaus mennesiin.

Minusta on erityisen ihanaa seurata kissani Misen elämää ja olemista tänä päivänä.

Silloin kun se tuli vuosia sitten meille, se oli sellainen arka jalka, tupakan polttana otsassa ja pelkäsi miehiä  eritoten.

Kuopukseni  astui suoraan sydämeensä ja niin heistä tuli ikiystävät.

Tänä päivänä Mise ei enää pelkää, tai oikeastaan säikähtää kovia ääniä, muttei muuten pelkää. Luottavaisesti se asettuu kyljelleen lattialle ja odottaa siinä n.s villasukka hierontaa. Leikkii kun huvittaa , on tosi siisti, ilmoittaa jos ei hiekkalatikko ole juuri putsattu, kulkee ympäri ja naukuu ja johdattelee vessaan ja melkein näyttää tassulla; kuka tuollaiseen yhteen kertaan pissittyyn paikkaan voi mennä. Kakat tehtyään ryntää hirmu vauhdilla olkkarrin ja melkein törmää seinään, ikäänkuin luulisi sen kakan ajavan sitä takaa. Semmonen se , meidän Mise.

Leppoista iltaaa vietellen ja valtionvarain ministerin vaihdosta työstäen; siis mitä tapahtuikaan, haluaako entinen valtiovarainministeri pitää oven välissä koipeaan , ei halua poistua mieluisalta vallan makuiselta kahvalta, vaikka eväät loppuivat kesken ja puurot ja  vellit  meni sekaiasin, jotenkin pienemmällä vastuulla olisi kai mukavaa tärkeillä päätöksien tekemisessä ja asioiden esittelyssä.

Hyvä kun saimme Vanhasen , järkevän miehen , pitkän linjan ja rautaisen kokemuksen sa  kansakuntamme käyttöön.

On hyvä että Vanhanen näki tämän enemmän luottamuksen osoituksena , kuin kolleegansa näki homman pisuaarina olemisena. Hyi..

 Kaiken toimivuus alkaisi paremmin kansakunnan kunnioittamisesta, kuin aliarvioimisesta.

Ei sinne arkadianmäelle ole kenenkään pakko mennä.