Supikoirat_sign.jpgSupikoian pesue 

Voi vaan taas kerran todeta ettei koiraa ole karvoihin katsominen, kuten mummoni sanoisi tässä paikassa. Minähän olen ihaillut tätä yhtä supikora emoa, joka pesänsä teki meidän bussipysäkin viereen siltarumpuun.Mikä lie luonnon kello sillä sekaisin mennyt ja antanut suurta uskaliaisuutta ihmis asumusten ääreen. Siinä se sitten on kiepillä maannut pesän suulla , näyttäen söpöltä

Joku oli nähnyt poikasenkin ulkoilemassa. Ja toden totta ,se on nätti naamaltaan ja siro varreltaan.

Mutta, mä en tiennyt sitä että se onkin pienpeto. Ja voisi suutahtaa , kun olen nokkaani työntämässä sen pesän suulle. 

Kysäisin konsulttifirmaltani jotta minkalaisena he näkisivät tämän supikoiran paremman tulevaisuuden, jos saisivat siihen vaikuttaa, vaikka esim. minun kauttani.Kyseinen konsultointi on minulle maksutonta, koska kyseessä on hyvä suhde konsulttiin :)

Minulla ei olisi tullut mieleenkään ( tuskin supikoirat oikeasti haluaisivatkaan) että ne voisivat asua tuollaisessa venesatamassa, idyllisessä laineen liplatuksen tahdittamassa vehreydessä. Veden vihreä pikku koppinen antaisi niille turvaa sateelta ja paahteelta. Lintuja olisi yllin kyllin päivällispöytään, siinä vieressä kun pesiään virittelevät.

Olisiko hyöty suurempi kuin haitta lähi ympäristölle.

Tiedä sitten häntä. Luulen että ,vaikka se näyttää kiltiltä, se on kuten huhupuheet kertovat oikea ryövärisyömäri.

Vaikka minun kukkahattuinen kiltti tunne haluaa  auttaa   on hyvä muistaa tosiasiat, ei kulkukoiria saa silittää, eikä supikoiria syöttää kotinurkillansa , jos haluaa säästyä paljon pahemmilta seuraamuksilta.

Siispä Heipähei villi luonto supikouirani metsään vei.

IMG_20200529_125025086.jpgSupikoira 2020