underwater.jpg

Tosi kiva juttu, näin kerran kun olin siskoni ja serkkuni kanssa Kerimäen kupeessa ja orkideatarhassa, siellä ne kukat eivät olleet ruukuissa, vaan niiden juuret roikkuivat ilmassa ja he panostivat paljon niiden suihkuttamiseen.Suurta pitkämielisyyttä ja rakkautta niitä kasveja kohtaan kyllä tarvitsivat.

Tämä kasvitarhan pitäjä oikein piti siitä semmosen puheen tapaisen. Siellä olikin kosteaa. Otsatukka oikeni hetkessä ja huivi jäätyi pihalle mennessä .

Minä olen luullut että orkideat ovat vaikeita kasvattaa ja saada kukkimaan. Nehän menestyisivät vaikka kylpyhuoneessa, missä ei ole lattia lämmitystä. Mitä me tästä oppimisimme...voi kasvaa missä vaan, mutta millaiseksi kasvaa on eri juttu.

Kaikki nämä hohtoiset tarinat Atlantiksesta ,sekin oli joku ranta kaupunki muistaakseni, sitten mannerlaatat liikkuivat ja zunami hoiteli kaupungista sen mitä kuivaksi jäi. Kamala luonnin katastrooffihan se oli. Eikä Ahtia ole ollut koskaan meressä.

Vaikka kuinka haluamme pitää erikoisesta ja eksoottisesta kertomuksesta enemmän ja haluaa uskoa sadut tosiksi, niin asiaa tutkimalla, syvältä kaivelemalla, totuus tulee aina ilmi. Mekin jos joutuisimme Atlantikselle asumaan, meistä tulisi vettyneitä ja pöhöttyneitä kalanaamoja.

Ehkä takana oleva koronakaranteeni ja jalkakaranteeni ovat saaneet kyynisyyttä ilmaan, vaikka haluaisin olla niin sitten vaikka merenneidon sukulainen jossain polvessa, niin ei siitä mihinkään pääse , että savolainen  tanakka ja punakka pallogeeni on geeneissä dominoiva piirre. Onneksi tyttärissä polvi parani,kauniita ovat niin ja poikakin on kommee.

Minusta on mukavaa kyllä, tottapuhuen mummottua. Nyt kun kampaaja totesi minun muuttuuneen harmaaksi, nin että olen iloinen, minä ja Mise ja Misen isäntä, olemme kaikki hopean harmaita kohta ja ...mummoni sanoisi: " ei hoppee ooh äppee... "