Vaikka mediassakin on mainittu ja yleisönosastot ovat enemmän ja vähemmän pullollaan ansaittua arvostelua ammatillisuudesta ja työn heikosta laadusta, sittenkään en voi ymmärtää tänä päivänä, jolloin asioiden hoitopuolella ja kaupungin ostopalvelu paikoissa pitäisi olla avoimia ja läpinäkyvyys asioiden hoidossa ja kulussa tulisi olla itsestäänselvyys  ja  asiakkaan täytyisi saada palvelu ilman että hånet luokitellaan haastavaksi( joka tarkoittaa työtä piisaa ja hoitaja kokee asiakkaan hankalaksi)

Se on hiljaista syrjintää, joka hyväksytään työpaikaikoilla.

Minulla nyt on sattuneista syistä vielä paljon tuttuja joilla on tuttuja ja kuulen aina silloin tällöin aika lailla pahasti itsemääräämisoikeutta loukkaavia tapauksia.

Suoranaista simputtamista ja oma osaamattomuus tai laiskuus, yritetään vierittää muiden niskoille.

Tässä on kyllä maahanmuuttaja peräisillä hoitajilla kiitoksen paikka. He tekevät ja avustavat sen mikä on sovittu hoitosuunnitelmissa ja piste. Turha väkytys , sitä he eivät harrasta, mutta on noloa että jotkut alkuasukkaat suomessa siihen syyllistyvät.

Pitäisivät sen työpaikan työpaikkana, käyyttäisivät sitä ammatillista osaamista ja hoidollista taitavuutta minkä ovat saaneet valtion kustantamalla koulutuksella, ottaisivat omahoitajuudessa vastuuta ja saisivat asiat rullaamaan ja henkilöstön ilmapiirikin paranisi huomattavasti, eikä mummujen ja vaarien jotka asiakkaana ovat, tarvitsisi pelätä heitä, siinä muodossa ,että jos he jotain kysyvät, miksi joku ei hoidu, mihin heillä on oikeus ja pyytävät sitä apua , ettei siihen vain yliolkaisesti jotain mumista.

Surullista, surullista sanon minäkin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tokaisi minun mummoni aina silloin tällöin ja se tokaislu pitää tänäkin päivänä paikkansa.

Jollakin tapaa myös kaupungin ostopalvelu firmoja täytyisi laatu tarkastaa, toimiiko hoitosuunnitelma enää asiakkaan kohdalla, kun asiakas siirtyy ostopalvelun piiriin kotihoidossa. Ei riitä siirto raportiksi,että pari hoitajaa tuntevat toisensa asian tiimoilta ja sortuvat siinä haukkumaan asiakasta, kun  pitäisi kääntyä itseensä päin ja miettiä, mikä on vikana kun homma ei rullaa. Asiat asioina ja palautteen vastaanotto kykyä täytyy voida hioa.

Vai joutuuko asiakas olemaan viikko kaupalla sängyssä maaten, selällään, vaikka kotihoito aikoinaan kuljetti nosturin ja pyörätuolin.Teki liikkumis sopimuksen kirjallisena joka siirtyy palveluntuottajalle myös. Viikosta toiseen, sama katto katseltavana. Ylös ei pääse sängystä saati sitten ulos.Eikä suihkuun.

Ystävälleni lupasin tätä äimistellä tässä näin, eihän tämä mihinkään johda , jos ei suoranaista palaveeraamistakaan asioiden hoitumiseksi haluta järjestää. 

 Ja siinä sivussa ne hyvin työnsä tekevät ja vastuunsa kantavat hoitajat ja avustajat ja siivoojat jäävät kaiken roskan varjoon, voivat joutua jopa työpaikka kiusaamisen uhreiksi, jos uskaltavat olla eri mieltä. Huono kello kauas kilkkaa, hyvä ei kuulu mihinkään, tämäkin on jo tiedetty sanoon perusteella iät ja ajat.

Työpaikka diktaattoreille ja työtä työpaikalla vieroksuville pitäisi hommata suojatyö paikat, missä he eivät pääse vahingooittamaan vinoutuneella asenteellaan ketään muuta kuin kaltaisiaan.

Voi,voi sanon minä ja pari muuta.