meri_santahaminasta.jpg

 

 

 

 

 


Myönnän aina ihailleeni Esa ja Pipsa Saarisen suhdetta, se miten se on näytetty  ja haastatteluissa kerta toisensa perään kerrotaan.

Olikohan jo lapsuuden haaveena tpäästä hyvään ihannetilaan puolisonsa kanssa, kukaties.

Vaikka, useampihan satsaa aviolitoossa ja toivoo sen toimivan, mutta jos molemmat ei satsaa suhteeseen ja toinen menee mieluummin kaljalle flirttaamaan känniääliö iskurepliikkejä, ei mikään voi toimia. Ihan vaan halusin provosoivasti kirjoittaa kanniääliöstä kaljalla, vaikka ei sievä yksin viinillä käynti siitä paljon poikkeaisikaan. Jo se halu että pitää saada olla kuin sinkku, vaikka suhteessa onkin, niin miksi ihmeessä on ollenkaan.

Esa Saarisen ideologia mahdollistaa hyvän yhdessä olon ihmisen kanssa jolla on samanlainen elämän katsanto. Kai Esa Saarinenkin olisi voinut jakaa laajemmaltikin itseään ja osaansa ottajia varmasti on ollut, mutta vihkiytyä yksi avioiseksi, eikä hae kiitosta siitä että  antaa ymmärtää yhtä sun toista, vaan antaa sen sille läheiselle kumppanille.

Rakkaus,luottamus ja arvot elämästä samalla suunnalla. Silloin ei ole repivää erilaisuutta ja itsekkyydelle ei jää tilaa.Voihan se haaste suhteessa tuntua alkuun jännittävältä, mutta jossain vaiheessa pitäisi jo voida relata nauttimaan yhdessä olosta.

Harmooninen olotila suhteessa ympäröivään maailmaan, vaikkei maailma kovin harmooninen olekaan nyt ollut viime vuosina.

Joku toinen voi olla sitä mieltä ja on ollutkin, ettei Saaristen ideologia voi toimia tänä päivänä, eikä muiloinkaan.

Minä olen samaa mieltä Saaristen kanssa, että kyllä voi toimia.

Kun itsekkyys ja oman halun täyttäminen tavalla tai toisella jää syrjään, voi silloin paremmin hakea yhteistä .Jos haluaa olla parisuhteessa läsnä, ilman että on jatkuvasti joko poissa tai ajatuksissaan muualla, mikä ikävä kyllä on kai aika harvinaista.

Ollaan yhdessä, mutta erillään.Ei kunnioiteta omaa eikä parisuhdetta, saati jonkun muun parisuhdetta.

Ihanaa että on olemassa  Esa Saarisen tapaisia tyyppejä, jotka osaavat tuoda julki sen miten voi rakastaa ja mitä se rakkaus on , ehkä jonkun korvaan tarttuu jotain siitä , sellaisen joka haluaa kehittyä elämässä ja rakkaudessa.

Akrobatiaan ja Kaalimato ostoksiin ei tarvita tunnetta, eikä juuri älyäkään, ja tunneäly siitä usein puuttuu kokonaan. Halua ja sen täyttämisen halua on sitäkin enemään.En tarkoita tuomita suinkaan  halua saada sitä ja tätä, vaan kun perusta on kunnossa, voi kaikki muukin toimia hyvin. Ilman yrittämistä.

Harvassa kuitenkin on Esa Saarisia, harvassa Pipsoja.

Mutta voimme pyrkiä ideologiaa kohti joka on ehkä utopisen oloista, muttei mahdotonta.

Opimhan minäkin virkkaamaan kuuskyt vuotiaana ja nyt omastakin mielestäni saan aikaan ihania juttuja

IMG-20200618-WA0003.jpgJuuri yhteen virkattuna, pingoittamaton reunus.IMG_20200603_081723294.jpgRomanttinen torkkupeittto keskeneräisenä.IMG_20200510_084914531.jpgLiinaa kukkasista, jotain  näyttääkseni taidon karttumisesta seniori iän kynnyksellä :)

 

 

"Ihanne on ihmisten luoma ideaalimielikuva jostain tilanteesta tai oliosta. Yleensä nämä tilanteet ovat myös tavoittelemisen arvoisia ellei jopa saavuttamattomia. Ihanteilla ei sinänsä tarvitse olla minkäänlaista materialistista vastinetta vaan ne voivat olla täysin mielikuvituksen tuotetta. Ihanteet voidaan nähdä ihmisen toiminnan ohjaajana tai päämääränä, jota tulisi jäljitellä. Ihanteet kuvailevat usein olioihin liitettäviä positiivisia ominaisuuksia.

Ihanteiden ajatellaan usein olevan subjektiivisia; jokaisella ihmisellä on omat mielikuvansa mm. ihanneihmisestä (ks. hyve-etiikka) tai vaikkapa mieluisimmasta elämäntilanteesta. Klassisessa filosofiassa esiintyviä kardinaalihyveitä voidaan pitää ihanneominaisuuksina, joita elämässä tulisi noudattaa. Tällaiset ihanteet muotoiltiin objektiivisiksi. Myös perinteisesti uskonnot luovat selkeitä ihannemalleja.

Yhteiskuntafilosofian alalla on yritetty jo kauan luoda mallia siitä, millainen on ihanneyhteiskunta. Muun moassa Karl Marx on luonut teorian yhteiskuntaideaalista, joka päättyy utopiaan. Utopia on melko selkeä esimerkki ihanteesta, jonka saavutettavuus jääköön jokaisen tulkitsijan päätettäväksi."