hietaj%C3%A4rvelt%C3%A4%202018.jpg?15940Kuviin lupahttps://www.facebook.com/impression.fi/?ref=br_rs, Lapsuuteni uimaranta savossa.

Meinasin tononiin unohtaa kuinka tarpeellista on pitää välillä uutistaukoa ja raskaiden doggareiden katsomis taukoa.

Muutenkin on mieli niin kuin märkä horsma, ihan nätti, mutta lytty.

Olen tuossa katsellut kuvia lapsuuteni tanhuuvilta ja kyllä ihan harmittaa kun kokonainen elämänmuoto, maaseutu asuminen ,on melkein kadonnut.

Silloin kun minä ja sisarukseni vartuimme, oli maailmassa vielä niin paljon uutta, melkein joka päivä ja aikuisillekin. Aika arkisissa asioissa aivan.

10548089_1493586824240714_63604534962893

Edellisessä kuvassa näkyy esim. silitystuoli, joka olikin oikea myyntihitti, kun isäni kauppamatkustajana kiersi sitä myymässä, toinen oli pyörivä pyykkiteline.

Aivan kuin maailma olisi tullut kylään , kun ne omisti :)

Kauppa autolla käynti samoin, yhtä juhlaa sekin oli, kilpailimme siitä kuka saa naapurin mummolle käydä jauhoja ostamassa, koska siitä sai palkaksi laku-pekka pötkön ja se taas käärepaperin kuvan innoittamana lennätti mielikuvituksen Tansaniaan, koska kyseinen naapurin mummo juuri sitä kannatti lähetysseuroillaan ja meillekin pyhäkoulussa niistä kertoi.

Kaikkinensa elämä oli turvallista, vaikka puutteellista aineellisesti, sittenkin lapsuus väikkyy onnellisena mielessä ja kesät kauniina ja metsämansikat , ah, niin suloiselta.

Aarre veneitä mietittiin, joista ukot juttuja turinoi, muka lampeen loitsuttu ja sen saa sieltä nousemaan, lukemalla oikean loitsun. Kyllä me kai joskus kokeiltiin rahavenettä loitsuta, mutta se pelotti niin että alkuun jos päästiinkin loitsussa, loppu osa mumistiin kotinurkilla. Ei me oltaiskaan  uskallaettu sitä nähdä aikuisten oikeasti..