Koronan ynnä muun jalkavaivan vuoksi alkaa olla kohta vuoden päivät kotijalassa oloa.

Eilen kuitenkin kävin kodin ulkopuolella :) ,

jopa kaupunginosan ulkopuolella, lähdin lähiöstäni seikkailemaan Töölöön saakka.


Ensin tietenkin miinus fiilistelin pyöräilijän kuoleman kohtaloa Herttoniemessä, paikka jossa vieläkin on valkoinen ” haamupyörä” ja kukkia risteyksessä.


Turha enää kysellä kuka oli oikeassa tai väärässä, kuolema korjasi heikomman.

En näe että jotain liikenne järjestelyä tai muutosta olisi paikalla tapahtunut turman seurauksena. Ehkä oikealle kääntyvä auto juuri siinä bussin edessä ajoi hiljempaa ennen kääntymistä.


Sitten bussilla meni poikkilinjaa Töölöntulliin.Vähemmän matkustajia kuin metrossa.


Aiemmin jo kerran säikähdin pahan kerran tässä kotikulmalla, kun kävelytiellä yhtäkkiä aivan äänettömästi ja lujaa jotain sujahti ohi. Se oli kai jonkunsortin sähköpyörä. Ei äänimerkkiä ohitus vaihessa, ei mitään. Jos olisin sattunut heilauttamaan siinä sivuaskeleen, olisi jalka mennyt poikki.


No siellä Runeberginkadulla kävi likipitäen samalla lailla.

Ylitin katua suojatietä pitkin jossa ei ole liikennevaloja. Minulla on tietynasteinen näkä vajaus, en näe kauemmas selkeästi, ei lähimainkaan. Lähdin ylittämään siis katua, taas, taas tuli lujaa vauhtia mustanharmaa äänetön pyörä, mustanharmaissa vaatteissa olevan kuljettajan ohjaamana, ei juuri asfaltista eronnut, eikä äänimerkkiä, vaikka olin suojatien puolivälissä, hän sujahti hyvin vinhaa vauhtia siitä edestäni.


Mitä tämä on ?


Jos eivät tunne liikennesääntöjä suojatien yhteydessä, pysykööt pois vaikka minklä ritsan ratista vaarantamasta jalankulkijoiden eloa ja oloa.

Pikkasen ärsyttää tuollainen.


Sitten kun kuitenkin joudun vielä kyynärsauvan kanssa kulkemaan, niin viimeistään koto bussiini noustessa jo närästi, ne niin kuuluisat ja läpysköillä merkityt liikuntaesteisten istumpaikat, jossa on sivu tankoa sun muuta, että on helpompi nousta ylöskin ja korkeuskin on välillä suunniteltu sitä varten( selkä leikkauksen jälkeen varsinkin se on tarpeellinen, edelleenkin minulle) ja penkkien tilavuus väli.

Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, näillä n.s invaistuimilla istuu joko mamut, miehet vilä nostavat jopa jalkansa vastapäiselle tuolille, tai kehonrakentajat isoine kasseineen, tai nainen meikkaamassa, iso meikkikassi vieressä auki.

Joku pieni mummo joskus pyytää vaihtamaan heitä paikkaa, mutta minä kun pelkään puukkoja ja tämän päivän huonohermoisia kaheleita, menen mieluummin jonkin penkin syrjään istumaan, kun että alan kinastelemaan invapaikan oikeellisuudesta hänelle tai minulle.

Totta onhan se minibussi joka keräilee mummot ja vaarit ja vie koti portille, mutta sen kyydissä matka kestäisi 2 t.


Jotta tämmöstä, on ihan paikallaan taas jäädä karanteeniin, niin ei pahoita mieltään mistään oikeuksien loukkaamisesta. Ihmisten itsekäs tilannetaju on kyllä huipussaan kaikella tapaa.

Erityis kiitos tietenkin ihmisille , jotka huomaavat antaa sen paikan käyttöön.