Koska olen pääasiallisesti eläkkeellä, niin katson virkatessa sivusilmällä kaikkia ajankohtaisohjelmia,(mummoilla ainakin on olemassa n.s. sivusilmä) sellaisiakin joissa esitellään nyky tekniikkaa. Siellä kerrottiin virtuaali maailmasta. Siinä laitettiin semmoset klasit päähän ja kai sitten oltiin siellä virtuaalisessa todellisuudessa.

Minulle ja muillekin Koronan tärvelemässä maailmassa riittäisi kun saisi lomakohteen valita virtuaaliklaseilla, mä menisin nyt käväsemään Havaijilla.

Minun esikoiseni,enkeliesikoiseni eräs minulle asetettu haave on käynyt toteen, minun ensimmäinen kirjani on julkaistu.

Hän olisi halunnut tehdä elintestamentin ja tekikin silloin kun se piti vielä tehdä, nykyään elimet käytetään ja piste. No Hänellä oli kaunis ja laaja sydän ja tuossa tapauksessa hänen terveitä kohtiaan olisi saanut käyttää niitä tarvitsevalle.

Mutta, kun hän sairastui syöpään, se ei enää lkäynyt päinsä. Sen sijaan kun mietin silloin surun työstämistä ja kirjoittamalla palstelin sen pätkiin ja yritin sieltä löytää sille sellaista jonkinkaanlaista järkevää keinoa edetä eteenpäin. Välillä se oli lähes kartan piirtämistä, esimerkiksi kun en osannut muuten ajatella rajan ylitystä, sain siihen avuksi kolme kyyhkyä, jotka suuntasivat aidan yli.

Sanomattakin on selvää että hänen kuolemansa järisytti ainakin inun perustuksiani kuin maanjäristys, siinä mrentui ja musertui kaikenlaista, Kyllä Isä Jumala joutui kovaan kuulustelu penkkiin alussa.

Joku jo ehti kysäistä kirjani kannesta, miksei siinä ole enkeleitä ja kukkia. Siinä on avain seinällä ja rikkonainen verkko akkunassa. Kirjan nimi on Vapauteen ja se sana siinä kohtaa,kohotettuna muiden yli, se oki helpotusta tuottava sana.

Hän pääsi Vapauteen sairauden runtelemasta ruumiista, kivun piiskaamista päivistä,luovutti unelmat unissa pois.

Minä jatkan työtä, kerään euron ja mahdollisesti toisenkin ja kiikutan syöpäyhdistykselle, siellä sen saavat käyttää tutkimukseen. Näin saamme hänen kanssaan osallistua uraa uurtavan tavoitteen toteutumiseen. löytää lääke joka pitää k.o. sairauden remissiossa kauan, ellei sitten jopa paranna.

Lukemalla m.m. tämän kirjseni, on siinä ainesta asettua kulkemaan surevan rinnalla, hiukan ymmärtää mistä se minun suruni koostuu: menneestä olevasta ja menetetystä tulevasta.

Sanat, runon tapaisiksi koottuna. Ne ovat kuin intiaanin saappaat sanonnassa: ymmärtääksesi ota hänen saappaansa ja kulje niillä kaksi viikkoa, jotenkin noin se meni. Korjatkaa jos olen väärässä. Kiitos .