20210329_114724%20p%C3%A4%C3%A4s2.jpgVasemmalladigitaidetta, photoartisti Marjut Korhosen lintu kehystettynä, tauluun liittyy tarina.

Eilen oli niin ihana päivä ulkosalla, aurinkoa tuli tulvien ja läikkyen ja kohisten ja suhisten.

Ensin aamupäivällä oli sateista, mutta sitten sen mentyä, todellakin aurinko kääriytyi kadunvarsien ja rantojen ympärille, kuin kauan ja hartaasti tapaamista odottanut rakas.

Jopa kissakin kummasteli , häntäänsä heilautti ja hämmästeli.Outoa valon määrää.

Eräs asia ensimmäisen kerran 60 vuoteen tapahtui myös eilen aamulla. Minulla oli kello soimassa yhdeksältä, heräsin ja ajttelin rauhassa kaffet juoda, koska bussi tulisi vasta tunnin päästä.

Avasin tietsikan  ja katsoin, mitä ihmettä, katsoin uudestaan puhelimen kelloa ja sitten seinäkelloa. Yritin ratkaista ongelmaa, miksi ovat eri ajassa, mieleeni hiipi jo salaliittoteorian mahdollisuus.Salaliitto mielenrauhani järkyttämiseksi.

Ynnäsin  ja ynnäsin ja sitten : Hah Heurekaa. Kesäaika. Tänä vuonna sitä ei vain mainittu, niin että olisin kuullut, sen kertaakaan, ei edes viiden jälkeen ohjelmassa.

Kyllähän sitten nauratti.Ja aurinko alkoi paistamaan, aivan kuin olisi halunnut lyödä kättä päälle ja paistetaan viikko käyntiin.

Kaupassa kaikki keltaiset narsissit, tulppaanit sun muut pääsiäis kukkaset, saivat oikein haluamaan omaankin kotiin jotin väripilkkua kodin johonkin kohtaan. Ei atrvitsisi kuin hettää kaikki vanha pois ensin alta. Olisikin ihanaa kun saisi uudistaa sillai, koko kodin kerralla.

Kyllä tästä vuodesta vielä hyvä tulee.