seijapienen%C3%A4.jpg?1619723336

Mielenkiintoinen , uusi  asia minulle on alkusanat. 

Kuulinkin siitä aivan sattumalta , kun puolella korvalla kuuntelin aamu tv:tä ja puolen korvaa käytin sitten muuhun. Mutta tuolla tekniikalla yleensä siivilöityykin epäolennainen pois  ja jäljelle jää tärkeät jutut, jotka sitten ottavat kasvualustaa ajatuksissa.

Anteeksi antaminen on kaunis ele, mutta vaikea toteuttaa, niin ettei se jää sanahelinäksi vain.

On ylevää jopa kerskua asialla: " minä annoin hänelle anteeksi, minä annan kaiken sen anteeki...", onko näin?

Nyt kun kuulin anteeksi pyytämisen yksinkertaistettuna alkusanoista kyhättynä, ymmärtäen miten anteeksianto on yleensä mahdollista, niin nyt minä ymmärrän ettei se ole mahdotonta. Minun ei tarvitse hyväksyä rikkomusta kohtaani, mutta voin antaa sen anteeksi näkemällä sen takana paljonkin muuta.

Jos kohtaisit esim. minut niin että en olisi ehtinyt mitenkään valmistautua, yllättäisit käyskentelemästä vaikkapa Kiinansinisade pensaiden alla niitä ihailemassa kukintovaiheessa. Kun ne kasvavat tukialustallaan riiputtaen niin miljoona kukkavarttaan alaspäin.Silloin olisin kait ajatuksiltani sen kauneuden lumoissa, niin ettei mieleni olisi ehtinyt nostaa suojauksia eteen.Olisin niin lumoutunut Luojan luomasta kauneudesta, että kääntyessäni sinä näkisit vain minut ilman naamioita, haarniskaa jonka maailma takoo pikkuhiljaa hartioille..anna minulle anteeksi...minulle puhtaimmillaan...minäkin olin joskus viaton.

"Älä näe mitä tein, näe vain minut", lisäämättä mitään,pois ottamatta mitään.

Joskus joku sanoo, " ethän usko tuota, tunnethan sinä minut parhaiten".Silloin täytyy tietää mitä toinen olisi ilman sivalluksia ja iskuja, ilman pahan pölyä joka haalistaa maailman värit. Ilman valehtelua ja ilkeää kuiskuttelua.Tunnthan sinä minut, muistat kai kirkasotsaisuuteni ja haluni täyttää koko maapallo ilosanomalla....Älä näe sitä mitä tein, näe vain minut ja anna anteeksi.

Minullakin on anteeksi annettavaa, mutta en ole tiennyt miten sen teen, minulla on pitkä muisti ja kuljen usein takaperin, kuten rapu, muistaakseni paremmin viime kilometrien asiat, viime kuukausien asiat, vuosien ja vuosikymmenten.

Älä näe sitä  mitä tein, näe vain minut...Ehkä minäkin olen korteni kekoon kantanut, antanut syytä tekoihin jotka loukkaavat myös minua. 

Itselleni olen oppinut olemaan armollinen, olenkin itseasiassa nähnyt itseni ja ymmärtänyt tekojani, mutta minun on myös annettava itselleni anteeksi päästäkseni eteenpäin. Unohdettava nuhjuiset matkavaatteet tuulessa puun oksalle, jossa tuuli niistä pölyt vie.

Nyt ymmärrän äitien rakkauden lasta kohtaan, lasta josta tuli laitapuolen kulkija, rikollinen, ties mitä. Äiti ei näe hänen tekojaan, hän näkee lapsensa.

Eräs laulaja lauloi "se mitä tiellä tapahtui, se tielle jää..."

Älä näe mitä tein, näe vain minut...